Hoitajien apuvälineiden käyttö potilaiden siirtymisen avustamisessa vanhustenhuollossa : fysioterapeutin tarjoamaa tietoa hoitajien ergonomian edistämiseksi
Vehviläinen, Heidi (2013)
Vehviläinen, Heidi
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111817280
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111817280
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää mitä siirtymisen apuvälineitä suomalaiset hoitajat käyttävät potilaiden siirtymisten avustamisessa ja minkä verran. Lisäksi selvitettiin miten taustamuuttujat kuten koulutustausta, sijainti, työkokemus, ikä ja painoindeksi vaikuttavat apuväli-neiden käyttöön. Opinnäytetyön tuotos oli yhdestä potilassiirron apuvälineestä laadittu kuvaus Työterveyslaitoksen nettisivuille, ergonomian ratkaisupankkiin. Työn ja ergonomiaratkaisun tavoite on laajentaa apuvälineistä saatavilla olevaa tietoa kaikille terveydenhuollon toimijoille, sekä tuoda esille fysioterapeutin hyödyllisyys hoitajien ergonomian edistäjänä.
Tutkimus oli kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus. Tutkimusjoukko koostui 12 vanhustenhuollon osaston henkilöstöstä Itä- ja Varsinais-Suomessa, n=182. Tutkimuksessa käytettiin valmista aineistoa Työterveyslaitoksen vuonna 2010 toteuttaman tutkimuksen seurantavaiheesta. Laajasta kyselylomakkeesta valikoitiin aineistoksi edellä kuvattuja muuttujia koskevat kysymykset, sekä kahdentoista apuvälineen käytön useutta kuvaava osio.
Tutkimuksesta kävi ilmi että kaikkia kahtatoista apuvälinettä käytetään käytännön työssä, mutta välineiden käyttömäärissä on hajontaa. Eniten käytetyt välineet olivat poikkilakana, liukulakana ja nostin. Tutkituista muuttujista merkitseviksi nousivat ammatti, ja alue. Lähihoitajat käyttävät siirtymistilanteissa useammin henkilönostimia, ja sairaanhoitajat enemmän hoitajan omaa toimintaa tukevia apuvälineitä kuten nostovyötä ja nostoremmiä. Länsi-Suomessa työskentelevät hoitajat käyttävät aktiivisemmin apuvälineitä kuin Itä-Suomessa, ja käytetyt apuvälineet perustuvat useammin potilaan toimintaa tukeviin apuvälineisiin ja nostimiin. Itä-Suomessa käytetään useammin hoitajan toimintaa tukevia apuvälineitä. Ikä, työkokemus ja painoindeksi eivät vaikuta apuvälineiden käyttöön.
Tuloksista voidaan päätellä, että Länsi-Suomessa esiintyy enemmän kuntouttavaa työotetta, eli potilaan aktivoimista, ja Itä-Suomessa hoitaja on useammin aktiivinen osapuoli. Tämä ilmentää, että vaikka suosituksia on tehty paljon, eivät apuvälinekäytännöt kuitenkaan ole yhtenäisiä maan eri osien välillä. Jatkossa olisi tärkeää yhtenäistää apuvälinekäytäntöjä, ja keskittää hankinnat hoitajia vähemmän kuormittavien apuvälineiden suuntaan.
Tutkimus oli kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus. Tutkimusjoukko koostui 12 vanhustenhuollon osaston henkilöstöstä Itä- ja Varsinais-Suomessa, n=182. Tutkimuksessa käytettiin valmista aineistoa Työterveyslaitoksen vuonna 2010 toteuttaman tutkimuksen seurantavaiheesta. Laajasta kyselylomakkeesta valikoitiin aineistoksi edellä kuvattuja muuttujia koskevat kysymykset, sekä kahdentoista apuvälineen käytön useutta kuvaava osio.
Tutkimuksesta kävi ilmi että kaikkia kahtatoista apuvälinettä käytetään käytännön työssä, mutta välineiden käyttömäärissä on hajontaa. Eniten käytetyt välineet olivat poikkilakana, liukulakana ja nostin. Tutkituista muuttujista merkitseviksi nousivat ammatti, ja alue. Lähihoitajat käyttävät siirtymistilanteissa useammin henkilönostimia, ja sairaanhoitajat enemmän hoitajan omaa toimintaa tukevia apuvälineitä kuten nostovyötä ja nostoremmiä. Länsi-Suomessa työskentelevät hoitajat käyttävät aktiivisemmin apuvälineitä kuin Itä-Suomessa, ja käytetyt apuvälineet perustuvat useammin potilaan toimintaa tukeviin apuvälineisiin ja nostimiin. Itä-Suomessa käytetään useammin hoitajan toimintaa tukevia apuvälineitä. Ikä, työkokemus ja painoindeksi eivät vaikuta apuvälineiden käyttöön.
Tuloksista voidaan päätellä, että Länsi-Suomessa esiintyy enemmän kuntouttavaa työotetta, eli potilaan aktivoimista, ja Itä-Suomessa hoitaja on useammin aktiivinen osapuoli. Tämä ilmentää, että vaikka suosituksia on tehty paljon, eivät apuvälinekäytännöt kuitenkaan ole yhtenäisiä maan eri osien välillä. Jatkossa olisi tärkeää yhtenäistää apuvälinekäytäntöjä, ja keskittää hankinnat hoitajia vähemmän kuormittavien apuvälineiden suuntaan.