PAS-värjäykset histologiassa - artefaktat ja optimointi : PAS-, D-PAS- ja AB-PAS-värjäysten optimointi Vaasan keskussairaalan patologian osastolla

Abstract

Merkittävä osa patologian laboratorion toiminnasta koostuu kudosten histologisesta tutkimisesta. Kudosnäytteet prosessoidaan siten, että niistä saadaan ohuita leikkeitä, jotka värjätään mikroskooppista tarkastelua varten. Värjäyksiä on lukuisia erilaisia ja niistä jokainen tuo näytteestä esille tiettyjä kudoskomponentteja. PAS- eli perjodihappo-Schiff-värjäykset ovat histologisia erikoisvärjäyksiä, joilla osoitetaan lima-aineita.

Opinnäytetyön aihe saatiin Vaasan keskussairaalan patologian osastolta, jossa PAS-, D-PAS- ja AB-PAS-värjäyksissä on esiintynyt mikroskooppista tarkastelua hankaloittavia artefaktoja. Opinnäytetyön tarkoituksena oli optimoida nämä värjäykset Tissue-Tek® DRS 2000 -värjäysautomaatille. Työn tavoitteena oli kyseisten värjäysten laadun parantaminen.

Tämä opinnäytetyö toteutettiin kokeellisena tutkimuksena, jonka aineisto koostui PAS-värjäyksillä osoitettavaa materiaalia sisältävistä potilas- ja obduktionäytteistä. Optimointia tehdessä käytetyt näytteet identifioitiin siten, ettei potilaita voida niiden perusteella tunnistaa. Opinnäytetyössä tutkittiin, miten hematoksyliinin vaihtaminen toiseen, inkubaatioaikojen muuttamien ja väriliuosten koostumusten muuttaminen vaikuttavat värjäystulokseen. Optimointi aloitettiin PAS-värjäyksestä, sillä se on pohjana D-PAS- ja AB-PAS-värjäyksille. Testivärjäykset tehtiin ensin käsin, minkä jälkeen parhaan värjäystuloksen antaneen värjäysohjelman toimivuus testattiin värjäysautomaatilla. Värjäystuloksia arvioivat Vaasan keskussairaalan patologian osaston sairaalasolubiologi ja patologit.

Optimoinnilla onnistuttiin parantamaan PAS-värjäysten värjäystulosten laatua ja värjäyksistä saatiin poistettua aiemmin tulkintaa häirinneet artefaktat. Merkittävin tekijä värjäystulosten paranemisen kannalta oli Weigertin hematoksyliinin vaihtaminen Mayerin hematoksyliiniin. Myös inkubaatioaikojen muutoksilla saatiin parannettua värjäystuloksia, mutta perjodihapon pitoisuuden muutos ei vaikuttanut värjäystulokseen. Saatujen tulosten perusteella Vaasan keskussairaalan patologian osastolla voidaan siirtyä käyttämään uudistettuja värjäysohjelmia ja Mayerin hematoksyliinia. Mikäli jatkossa histologisissa värjäyksissä havaitaan värjäystulosten tason laskua, ehdotetaan jatkotutkimusaiheena kyseisten värjäysten optimointia.

The periodic acid - Schiff (PAS) stainings are perhaps the most widely used techniques for the demonstration of carbohydrates in histopathology. In the department of pathology at Vaasa Central Hospital where this study was performed some artefacts have appeared in tissue sections stained with PAS stainings. The objective of this study was to optimize PAS, D-PAS and AB-PAS stainings for Tissue-Tek® DRS 2000 automated staining instrument. The purpose was to improve the quality of these stainings for easier interpretation of slides.

The theoretical section explores essential artefacts and problems that might occur during staining with PAS, D-PAS or AB-PAS. The theory section also examines histological tissue processing and the molecular basis of PAS stainings. The optimization was carried out as an empirical study. The research problems handled whether another haematoxylin, change in incubation times or different concentration of periodic acid had an effect on improving the quality of stainings.

The results indicate that by replacing home-made Weigert’s haematoxylin with Mayer’s haematoxylin and by making small changes in incubation times good staining results were obtained. The change in periodic acid concentration showed no effect on staining results. As a conclusion Mayer’s haematoxylin and new staining protocols will be adopted for routine use in the department of pathology at Vaasa Central Hospital.