Leukosyyttien erittelylaskennan tulosten vertailu

Abstract

Leukosyyttien erittelylaskenta on perinteinen hematologinen tutkimusmenetelmä, jonka avulla voidaan tutkia leukosyyttien solumorfologiaa. Erittelylaskenta on nykyään automatisoitua, mutta manuaalinen erittelylaskenta tulee silti kyseeseen tietyissä tapauksissa. Manuaalinen erittelylaskenta suoritetaan veritautien tutkimisessa ja diagnosoinnissa sekä leukosytoosin tai leukopenian selvittelyssä. Laskennassa solut tunnistetaan niiden morfologisten ominaisuuksien mukaisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla kahden eri laskentamenetelmän vaikutusta leukosyyttien prosenttiosuuksiin leukosyyttien erittelylaskennassa. Tutkimuksessa vertailtiin laskentaa, joka suoritettiin pystysuorassa sivelyvalmisteen alareunasta yläreunaan valmisteen optimaalisella alueella laskentaan, joka suoritettiin vaakasuorassa valmisteen häntäpäästä kohti paksua päätä pysytellen valmisteen optimaalisella alueella. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa empiiristä näyttöä laskentamenetelmien eroavaisuuksista. Tutkimuksessa kerättiin opiskelijoista 30 verinäytettä, joista valmistettiin sivelyvalmisteita n=90, jolloin yhdestä verinäytteestä saatiin kolme sivelyvalmistetta. Sivelyvalmisteet valmistettiin kolmen tunnin sisällä näytteenotosta. Sivelyvalmisteet kiinnitettiin saman päivän aikana metanolissa ja värjättiin May-Grünwald-Giemsa -värjäyksellä. Leukosyyttien erittelylaskenta suoritettiin molemmilla laskentatavoilla mikroskoopissa laskien 200 solua. Tutkimuksen empiirinen osuus suoritettiin Turun ammattikorkeakoulun tiloissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että laskentamenetelmien välillä ei ole merkitsevää eroavaisuutta leukosyyttien erittelylaskennan tuloksissa. Tutkimuksen tuloksista kuitenkin huomattiin lymfosyyttien määrän olevan suurempi laskennassa, joka suoritettiin vaakasuorassa valmisteen häntäpäästä kohti paksua päätä. Neutrofiilien määrä puolestaan oli suurempi laskennassa, joka suoritettiin pystysuorassa valmisteen alareunasta yläreunaan. Ero näiden laskentatapojen välillä ei kuitenkaan ollut merkitsevää.

Leukocyte differential count is traditional haematological technique which can be used to examine morphology of leukocytes. Nowadays the differential count is automated but the manual differential count is still to be considered in certain cases. Manual differential count is performed when investigation and diagnosing blood diseases and sorting out of leukocytosis or leukopenia. In differential count, the leukocytes are identified by characteristics of the morphology. The purpose of the research was to compare the effect in percentage of leukocytes in differential count by using two different counting methods. The research compared the counting method in which the counting was performed vertical from the base to the top of the peripheral blood smear in the optimal area to a counting method, where the counting was performed horizontal from the tail to the thick part staying still in the optimal area. The aim of the research was to produce empirical evidence of differences in these counting methods. In the research, 30 blood samples were collected of students. Peripheral blood smears were made of blood samples and the total amount was n=90, when three blood smears were made by one blood sample. The peripheral blood smears were made in three hours of the phlebotomy. The blood smears were fixed in methanol on the same day and were stained by a May-Grünwald-Giemsa –stain. The leukocyte differential count was performed by counting 200 cells in microscope with two different counting methods. The empirical part of the research was performed in Turku University of Applied Sciences. The research shows that there are no significant differences in leukocyte differential count between these two counting methods. The results of the research was seen that the amount of lymphocytes was higher in counting method that was performed horizontal from the tail to the thick part of blood smear. The amount of neutrophils, in turn, was higher in counting method that was performed vertical from the base to the top of blood smear. The difference between these counting methods was not significant