Vanhempien näkökulmia kasvatuskumppanuudesta ja huolen puheeksi ottamisesta : Ruonan ja Taimon päiväkodeissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Naantalin Ruonan ja Taimon päiväkotien vanhempien näkemyksiä ja kokemuksia kasvatuskumppanuudesta sekä huolen puheeksiotosta. Lapsesta nousevan huolipuheen esille ottaminen tarpeeksi varhaisessa vaiheessa on hyvin tärkeää. Näin mahdollinen huolten moninkertaistuminen pystytään paremmin ennaltaehkäisemään. Tutkimus selvittää myös päivähoidon henkilökunnan ja vanhempien välisen kasvatusyhteistyön kehittämiskohteita. Tutkimuksen teoriaosa pohjautuu Bronfenbrennerin ekologisen kasvatusteorian sekä kontekstuaalisen kasvun malliin. Myös Naantalin varhaiskasvatussuunnitelma 2005 – asiakirja on keskeinen osa tutkimuksemme teoreettista viitekehystä. Kyselylomakkeen avulla saimme kerättyä vanhemmilta yhteensä 66 vastausta. Saadut vastaukset tutkittiin ja analysoitiin kvantitatiivisen eli määrällisen menetelmän avulla. Tutkimustulosten perusteella kyselyyn osallistuneet vanhemmat ovat kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväisiä henkilökunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön ja vuorovaikutuksen määrään. Tutkimustulosten mukaan henkilökunnan vaihtuvuus ja kiireen tuntu ovat suurimpana haasteena yhteistyön laadukkaalle toteutumiselle. Osa vanhemmista kokee myös suuret lapsiryhmät yhteistyön haasteena. Yleisenä johtopäätöksenä voidaan tutkimustuloksista nostaa esille, että vanhemmat toivoisivat huomattavasti enemmän mahdollisuuksia keskustella henkilökunnan kanssa lapsen asioista. Vanhemmista suurin osa kokee, että henkilökunnan kanssa olisi helppo ottaa puheeksi vaikeitakin asioita ja, että tilanteet joissa huoli on otettu puheeksi, ovat olleet tunnelmaltaan positiivisia. Huolestuttavaa on se, että tutkimuksen mukaan vanhemmista noin kolmasosan oli sitä mieltä, että heitä ei ole osattu ohjata eteenpäin huolen puheeksioton jälkeen. Tuloksemme osoittavat huolipuheen aiheet hyvinkin moninaisiksi ja jokainen vanhempi kokee huolen eri tavoin.

The purpose of the study is to research the parents viewpoints and experiences both on educa-tional partnership and broaching a concern in the Ruona and Taimo day care units in Naantali. To broach a concern coming from a child at an early enough stage is very important. This could prevent the possible concerns in the future from multiplying. The research also seeks to distill the points for improvement in educational collaboration between parents and the day care per-sonnel. The Bronfenbrenners ecological theory of human development and the model of contextual growth are used as a theoretical ground for the study. The Bronfenbrenner theory is fairly applicable to the topic: encountering of two growth environments, family and day care. In addition, the early childhood education plan of the Naantali day care administration has been an important part of our theoretical context. A questionnaire was used to collect viewpoints of the parents. Overall, the 66 answer sheets were gathered from parents. The responses given to closed-ended questions were analyzed by quantitative data analysis techniques; the open-ended questions provided also some qualitative data. The test results reveal that the parents are overall highly satisfied to quantity of collaboration and interaction with the personnel. Nevertheless, the quality of collaboration is being impeded by the busy appearance and high personnel turnover rate in the day care units. Some parents also think that the big groups of children constitute a challenge for collaboration. The major conclusion which ought to be mentioned is that parents tend to wish that they had more possibilities to discuss about their child with the personnel. Most of the parents think that it has been easy to discuss with, inclusive of discussing difficult themes. The atmosphere has been regarded as positive in situations where a concern has been broached. Our research reveals, still, that experiences vary a lot. It is concerning that a third of the parents claimed that they were not instructed sufficiently after the concern had been broached. Our results show that there is variation around two questions, both what is consid-ered to be a concern, and how parent relate to a concern.