"Tää on tätä meijän arkee : sijaisvanhempien arjessa jaksaminen ja tuen tarve Varsinais-Suomessa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä kuvataan sijaisvanhempien kokemuksia arjessa jaksamisesta ja tuen tarpeesta Varsinais-Suomessa. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Varsinais-Suomen sijaishuoltoyksikkö. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään lastensuojeluun, perhehoitoon ja sijaisvanhemmuuteen liittyvää kirjallisuutta ja tutkimuksia. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja sen aineisto koostuu viiden sijaisvanhemman teemahaastatteluista. Aineisto on analysoitu käyttäen teemoittelua. Haastattelun teemat nousivat esiin perehtyessämme sijaisvanhemmuuden kompetensseihin (Buehler ym. 2006) sekä pitkäaikaisen perhehoidon psykososiaaliseen malliin (Schofield 2002). Tutkimuksemme tarkoituksena oli kerätä kokemustietoa siitä, millaista tukea sijaisvanhemmat arjessaan kaipaavat ja millaista tukea he saavat. Tärkeimpinä asioina sijaisvanhemmat pitivät arjessa jaksamisen kannalta parisuhdetta, tukiverkostoa, vertaistukea, työnohjausta sekä suhdetta sosiaalityöntekijään. Tuloksistamme ilmenee, että sijaisvanhemmat toivovat avoimempaa suhdetta sosiaalityöntekijän kanssa, vapaa-ajan lisäämistä, koulutusten monipuolistamista sekä parannusta jo olemassa olevien tukipalvelujen saatavuuteen. Lisäksi sijaisvanhemmat kokivat, ettei sosiaalityöntekijöillä ole riittävästi aikaa tutustua perheeseen ja sen tarpeisiin. Tutkimustulosten perusteella Varsinais-Suomen sijaishuoltoyksikön toimintaan oltiin melko tyytyväisiä. Perhehoidon organisoinnin keskittäminen koettiin hyväksi esimerkiksi hoitopalkkioiden ja kulukorvausten yhtenäistymisen myötä. Perheiden tukemiseksi sijaisvanhemmat toivoivat, että sosiaalityöntekijät tutustuisivat paremmin perheen kokonaisvaltaiseen tilanteeseen. Tämän toteuttamiseksi sijaisvanhemmat ehdottivat, että Varsinais-Suomen sijaishuoltoyksikkö järjestäisi työntekijöilleen erillistä koulutusta siitä, mitä sijaisperheet toivovat ja tarvitsevat. Luovutamme opinnäytetyön Varsinais-Suomen sijaishuoltoyksikön käyttöön ja toivomme sen herättävän keskustelua sekä jatkotoimenpiteitä sijaisperheiden tukemiseksi.

The purpose of this study is to describe experiential information about the well-being of foster parents in everyday life and their needs for support in Southwestern Finland. This study is made for the Foster Care Unit of Southwestern Finland. The theoretical frame work was based on studies and literature about child protection, foster care and foster parenting. The study is qualitative and the research material was collected by theme interviews with five foster parents. The research material was analyzed thematically. The themes of our interview are based on the competency domains for foster parents (Buehler etc. 2006) and the psychosocial model of long-term foster care (Schofield 2002). Our goal was to collect information about what kind of support foster parents need in their everyday life and what kind of support they have. The foster parents named their spouses, relationships with family and friends, peer support and the relationship with a social worker as the most important factors for well-being in everyday life. The results of our study show that foster parents are hoping for more open communication with their social worker, more spare time, more diversity in trainings and improvement in the accessibility of the current forms of support. The foster parents also felt that social workers don’t have enough time to familiarize themselves with the situations and needs of the foster families. Based on the results of this study, the foster parents are quite content with the Foster Care Unit of Southwestern Finland. After concentrating the organization of foster care the fees and expence reimbursements have become more convergent between different municipalities. The foster parents wished that the social workers would get to know their situations so that they could support the families better. They also suggested that social workers could have training about the needs that appear in foster families. We hand this study over to the Foster Care Unit of Southwestern Finland and hope that it will inspire to conversation among the employees and further measures to improve the forms of support being offered to foster families.