Detection of endosialin in human tumors by immunohistochemistry
Tuomaala, Pauliina (2009)
Tuomaala, Pauliina
Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912047030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912047030
Tiivistelmä
Endosialiini, TEM1 (tumor endothelial marker 1) tai CD248, on tällä hetkellä vielä melko huonosti tunnettu usein syöpään liitetty glykoproteiini. Endosialiinin on havaittu ilmentyvän voimakkaammin kasvainkudoksissa kuin normaaleissa kudoksissa. Sen toimintaa on yritetty selvittää lukuisissa tutkimuksissa, mutta esimerkiksi aktivaatiomekanismeja, solunsisäisiä signalointireittejä tai säätelyä ei tästä huolimatta tunneta vielä varmuudella. Tässä tutkimuksessa endosialiinin ilmentymistä tutkittiin erilaisissa ihmisen kasvaimissa immunohistokemiallisesti. Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää kahden monoklonaalisen endosialiinivasta-aineen soveltuvuutta immunovärjäykseen ja vertailla vasta-aineiden ilmentymistä ihmisen kasvainkudosten ja normaalien kudosten välillä.
Endosialiinin ilmentymistä tutkittiin immunohistokemiallisesti. Kasvainkudosnäytteet käsiteltiin ja immunovärjättiin kahdella eri monoklonaalisella endosialiinivasta-aineella II-50/3 ja VIII-16. Käytetty immunovärjäystekniikka oli epäsuora menetelmä. Sekundaarivasta-aine oli leimattu piparjuuriperoksidaasilla. Immunovärjäyksen intensiteettiä tutkittiin valomikroskoopilla ja saatuja tuloksia tarkasteltiin tilastollisella analyysillä.
Saatujen tutkimustulosten perusteella kumpikin immunovärjäykseen käytetyistä monoklonaalisista endosialiinivasta-aineista toimi hyvin. Kaiken kaikkiaan värjäytyminen oli hieman voimakkaampaa vasta-aineella VIII-16. Lisäksi havaittiin, että aivo-, paksusuoli- ja ihokudos värjäytyivät voimakkaammin kuin haima- ja maksakudos. Voimakkain värjäytyminen oli nähtävissä ihokudoksessa. Endosialiini toimi kuitenkin parhaiten aivokudoksessa, jossa kasvainkudoksen värjäytyminen oli selvästi voimakkaampaa kuin normaalin kudoksen. Tässä tutkimuksessa värjäytymisen voimakkuuden ja kasvaimen pahanlaatuisuusasteen välillä ei löydetty yhteyttä.
Tutkimuksessa saadut tulokset viittaavat endosialiinin ja syövän yhteyteen. Endosialiinilla saattaa olla merkitystä syöpätutkimuksessa ja tulevaisuuden syöpälääkkeiden kehityksessä. On kuitenkin epävarmaa, onko endosialiinissa ainesta syövän molekulaariseksi biomarkkeriksi, koska biomarkkeireiden tyypillisiä piirteitä kuten spesifisyyttä ei tässä tutkimuksessa havaittu.
Endosialiinin ilmentymistä tutkittiin immunohistokemiallisesti. Kasvainkudosnäytteet käsiteltiin ja immunovärjättiin kahdella eri monoklonaalisella endosialiinivasta-aineella II-50/3 ja VIII-16. Käytetty immunovärjäystekniikka oli epäsuora menetelmä. Sekundaarivasta-aine oli leimattu piparjuuriperoksidaasilla. Immunovärjäyksen intensiteettiä tutkittiin valomikroskoopilla ja saatuja tuloksia tarkasteltiin tilastollisella analyysillä.
Saatujen tutkimustulosten perusteella kumpikin immunovärjäykseen käytetyistä monoklonaalisista endosialiinivasta-aineista toimi hyvin. Kaiken kaikkiaan värjäytyminen oli hieman voimakkaampaa vasta-aineella VIII-16. Lisäksi havaittiin, että aivo-, paksusuoli- ja ihokudos värjäytyivät voimakkaammin kuin haima- ja maksakudos. Voimakkain värjäytyminen oli nähtävissä ihokudoksessa. Endosialiini toimi kuitenkin parhaiten aivokudoksessa, jossa kasvainkudoksen värjäytyminen oli selvästi voimakkaampaa kuin normaalin kudoksen. Tässä tutkimuksessa värjäytymisen voimakkuuden ja kasvaimen pahanlaatuisuusasteen välillä ei löydetty yhteyttä.
Tutkimuksessa saadut tulokset viittaavat endosialiinin ja syövän yhteyteen. Endosialiinilla saattaa olla merkitystä syöpätutkimuksessa ja tulevaisuuden syöpälääkkeiden kehityksessä. On kuitenkin epävarmaa, onko endosialiinissa ainesta syövän molekulaariseksi biomarkkeriksi, koska biomarkkeireiden tyypillisiä piirteitä kuten spesifisyyttä ei tässä tutkimuksessa havaittu.