Lasten tarinoita Swazimaasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli Sadutusta Swazimaahan -projekti, jonka osapuolina toimivat Turun ammattikorkeakoulu, SOS-lapsikyläsäätiö Suomessa, SOS Children’s Villages Swaziland ja Swazimaan yliopisto University of Swaziland. Sadutusta Swazimaahan -projekti toteutetaan vuosina 2011 – 2013, ja sen päätavoitteena on vahvistaa swazimaalaisten lasten parissa työskentelevien, erityisesti esikoulunopettajien, varhaiskasvatusosaamista.

Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata, mitä lapset kertovat saduissaan ja millä tavoin. Aineisto kerättiin Swazimaassa eri kaupungeissa käyttäen sadutusmenetelmää, jolla saadaan merkittävää tietoa lasten elämästä, ajatuksista ja kulttuurista heidän itsensä kertomana. Sadutus on lapsilähtöinen menetelmä, joka korostaa lapsen kuuntelua, itseilmaisua ja osallisuutta.

Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona oli sata englanniksi dokumentoitua swazimaalaisten esikoululasten kertomaa satua. Aineiston analysoimisessa käytettiin kvalitatiivisen tutkimuksen sisällön erittelyä ja sisällönanalyysia. Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti ja saduista esille nousseet aiheet luokiteltiin teemoittain. Luokittelun jälkeen aineistosta tehtiin yhteenvetoja, tulkintoja ja johtopäätöksiä.

Tutkimustuloksista ilmeni, että swazimaalaisten lasten sadut käsittelivät eläimiä, perhettä, väkivaltaa, perinteisiä satuaiheita, koulunkäyntiä ja uskontoa. Aiheista kerrottiin monella eri tavalla ja monesta eri näkökulmasta. Yhteistä kuitenkin useimmiten oli leikinomainen ja toiminnallinen kerrontatapa, monet toimijat sekä tilanteiden ja toimijoiden ennalta arvaamattomuus.

The purpose of this thesis is to describe what Swazi children tell in their own stories and in what way. The material has been collected in different cities in Swaziland using the storycrafting method. Using stofycrafting you can get significant information about children’s life, thoughts and culture. Storycrafting emphasizes children’s listening, self-expression and participation. A child tells the story and an adult writes it down literally. Then the adult retells it and the child has the opportunity to make changes. If there are any changes the adult corrects the story. The child can choose the words and an adult concentrates on listening.

The client of this thesis is the Storycrafting in Swaziland project. The participants of this project are Turku University of Applied Sciences, SOS Children´s Village Foundation Finland, SOS Children’s Villages Swaziland and the University of Swaziland. The project is operating in 2011 – 2013. The main purpose of the project is to strengthen the skills of the workers who work with children in Swaziland, mainly in preschools.

The thesis is qualitative research. The material of this thesis consists of one hundred stories which have been told by Swazi children. The material has been analyzed and arranged to classes on the basics of the themes of the stories. After that conclusions have been made.

From the research results come out that Swazi children tell mainly about animals, family, violence, traditional fairytales, school and religion. The children told about the themes in many ways and out of different perspectives. The common things were usually playful and functional way of telling stories, many characters and the unpredictability of situations and characters.