Kolmevuotisseurantatutkimus voimaharjoittelun ja venyttelyn vaikutuksesta krooniseen niskakipuun

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää voimaharjoittelun ja venyttelyn pitkäkestoisia vaikutuksia krooniseen niskakipuun. Niskakivun kroonistumisen syitä ei tunneta tarkasti, mutta siihen liittyy yleensä asentovirheitä ja lihasepätasapainoa. Voimaharjoittelulla ja venyttelyllä pyritään vaikuttamaan paitsi kipuun, myös näihin haittoihin. Menetelmien pitkäkestoisesta vaikuttavuudesta ei ole kuitenkaan riittävää näyttöä.

Tutkimus on toteutettu yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan fysiatrian poliklinikan kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko kroonisesta niskakivusta kärsivien potilaiden saama hyöty vuoden kestoisesta kotiharjoittelujaksosta säilynyt. Järjestettiin seurantatutkimus kahdelle niskaharjoitteluryhmälle satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen jälkeen.

Harjoitteluryhmälle oli ohjattu voimaharjoittelua ja venyttelyä 10 ryhmäharjoittelukerralla. Venyttelyryhmä oli puolestaan saanut alkutilanteessa yhdellä ryhmäkerralla venyttelyohjeet ja vuoden seurannassa voimaharjoitteluohjeet. Tutkimukseen osallistui 71 aiempaan tutkimukseen osallistunutta potilasta. Ensisijaiset mittarit olivat kipu (VAS), toimintakyky (NSPD ja Vernon) ja terveyteen liittyvä elämänlaatu (RAND36).

Kolmevuotisseurannassa niskakipu oli lisääntynyt tilastollisesti, mutta ei kliinisesti, merkitsevästi verrattuna vuoden seurannan tilanteeseen. Kipu oli kuitenkin edelleen sekä tilastollisesti että kliinisesti merkitsevästi vähäisempi kuin alkutilanteessa. Samat muutokset havaittiin toimintakyvyssä. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja kivun eikä toimintakyvyn muutoksissa. Ryhmien välillä oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevät erot vuoden ja kolmevuotisseurannan välisessä muutoksessa venyttelyryhmän eduksi sekä terveyteen liittyvän elämänlaadun ulottuvuudessa fyysinen toimintakyky (p=0,03) että sosiaalinen toimintakyky (p=0,04). Harjoitteluryhmässä oli noin viisinkertaisesti lääkärikäyntejä verrattuna venyttelyryhmään. Selvää yhteyttä niskakivun ja harjoittelumäärän välillä kolmevuotisseurannassa ei löytynyt.

Koska venyttelyryhmän protokolla vaikuttaa kustannustehokkaammalta ja vähintään yhtä tehokkaalta kuin harjoitteluryhmän, sitä voidaan suosia.

The purpose of this study was to evaluate the longstanding effects of strength training and stretching on chronic neck pain. The reasons for chronic neck pain are not well known but these patients usually have wrong postures and muscle imbalances. Strength training and stretching are supposed to decrease not only the pain but also these discomforts. However, the evidence on longstanding effects is inconclusive.

The study was conducted in cooperation with the Department of Physiatrics of Central Finland’s Health Care District. The objective of the study was to evaluate whether the positive results achieved with a oneyear homebased training regimen in patients with chronic neck pain would have longstanding effects. Hence, a followup study of two neck muscle training groups after a randomized controlled study was carried out.

The training group had been instructed to perform strength training and stretching exercises and supported by ten group training sessions. The stretching group had been instructed to perform stretching exercises in one group session at the baseline and strength training exercises with a 1-year follow-up. The study focused on 71 patients who were those who had participated in the previous study. The primary measurements were pain (VAS), disability (NSPD and Vernon) and health related quality of life (RAND36).

At the 3-year follow-up it could be seen that the neck pain indices had increased statistically but not clinically compared to the situation in the 1-year follow-up. However, the situation was still statistically and also clinically better than at the baseline. The same changes could be seen with the disability indices. There were no statistically significant differences between the groups in the changes of pain and disability. There were, however, statistically significant differences between the groups in changes between the 1- and 3-year follow-ups in the health related quality of life. More precisely this could be seen in the dimensions of physical functioning (p=0,03) and social function (p=0,04). Moreover, the changes were more beneficial in the stretching group. The training group needed doctor’s appointments about five times more than the stretching group. There was no clear correlation between neck pain and training in the 3-year follow-up.

Since the protocol of the stretching group is more costeffective and clinically at least as effective as that of the training group, stretching can be recommended.