Faktorer som påverkar de äldres välbefinnande och hur självtilliten tar sig uttryck i motionsvalet : En kvalitativ studie bland äldre på ett seniorboende

Abstract

Den åldrande befolkningen lever längre men motionerar mindre, vilket är en av dagens utmaningar på hälsovårdssektorn (Morris & Schoo 2004). Forskningsproblemet i arbetet hanterar således hur man kan få den åldrande befolkningen att välja en aktivare livsstil, som i sin tur skulle leda till bättre hälsa, välbefinnande samt delaktighet i samhället. Vårt examensarbete är en kvalitativ intervjustudie med följande forskningsfrågor: Hurdana faktorer anser de äldre att påverkar deras välbefinnande? Hurdana faktorer anser det äldre att påverkar en omtyckt fritidsaktivitet? Hurdana faktorer påverkar valet av motionsform bland de äldre? Syftet med arbetet är att kartlägga faktorer som påverkar den äldres välbefinnande samt hur självtilliten tar sig uttryck i motionsutövandet och valet av motionsform. Det här är ett beställningsarbete från HEA, som samarbetar med bl.a. seniorboendet Loppukiri, vilket medförde att intervjuerna gjordes bland dem. Datainsamlingen sker genom åtta individuella halvstrukturerade intervjuer på Loppkiri i början av september 2013. Vårt enda inklusionskriterium är att deltagarna är 65 år eller äldre och bosatta på Loppukiri. Som stöd för metodval och analysering av material har använts litteratur av Jacobsen (2007), Kvale & Brinkman (2009), Hirsijärvi & Hurme (2000) Lantz (2013) och Sarajärvi & Tuomi (2009). I resultaten framkom att boendet Loppukiri är en tydlig faktor som stöder välbefinnandet hos de äldre. Andra viktiga faktorer som kom fram var meningsfulla sysselsättningar i olika variationer. Välbefinnandet i sin tur försämras på grund av bland annat oro över sitt och andras hälsotillstånd och gräl i människorelationer. Faktorer som håller uppe intresset för en omtyckt fritidsaktivitet och motion kan de konstateras bottna i hur självtilliten påverkar individuellt och situationsbundet (Bandura 1997). De hälsofrämjande råd man ger bör ges mer individuellt än allmänt i och med att individens upplevelser, tolkningar, erfarenheter och påverkan av andra har större betydelse än man kanske tror. Detta bör även beaktas i det hälsofrämjande arbete.

The aging population is living longer but doing less exercise, which is also one of the current challenges in the health sector (Morris & Schoo 2004). This paper seeks answers to how the elderly can be motivated to lead a more active lifestyle, which in turn would lead to better health, well-being and more active participation in society. Our research is a qualitative study with three research questions: What kind of factors do the elderly consider that affects their well-being? What kind of factors do the elderly consider that affect a liked spare time activity? What kinds of factors influence the choice of exercise among the elderly? The aim of this study is to identify factors that affect the well-being of the elderly, and how self-efficacy manifests itself in the choice of exercise. This is a commissioned paper for HEA, who have close collaboration with Loppukiri Senior Community, which is why the residents were chosen as subjects for the interviews. Data collection is carried out through eight individual semi-structured interviews in Loppukiri during early September 2013. Our only participation criteria was that the subjects were to be 65 years of age or over, and living in Loppukiri. The method and the processes of analysis are based on Jacobsen (2007), Kvale & Brinkman (2009), Hirsijärvi & Hurme (2000), Lantz (2013) and Sarajärvi & Tuomi (2009). The results indicate that living in Loppukiri is a clear factor that supports the well-being of the elderly. Other important factors that emerged were meaningful hobbies in different variations. Well-being in turn was impaired by health concerns of oneself and/or relatives, as well as disputes in human relationships. Factors that affect the maintenance of hobbies and exercise can be detected based on how self-efficacy affects the individual in the specific situation (Bandura, 1997). Advice should be given on a more individual basis rather than trying to find a one-size-fits-all solution. This is due to the fact that the individual's experiences, interpretations and the influence of others are more important than one may think. This should also be considered in health promotion.

Yksi nykypäivän haasteista terveydenhuoltoalalla on että vaikka ikäihmiset elävät pidempään he myös liikkuvat vähemmän (Morris & Schoo 2004). Tutkimusongelmanamme on selvittää miten saada ikääntyvä väestö valitsemaan aktiivisemman elämän, joka johtaisi parempaan terveyteen, hyvinvointiin, jonka yhteiskunnassa. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen haastattelututkimus ja tutkimuksen tarvoitteena on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat ikäihmisten hyvinvointiin sekä miten minäpystyvyys ilmenee liikunnan harrastamisessa sekä liikuntamuodon valitsemisessa. Tutkimuksessa etsimme vastauksia kolmeen tutkimuskysymykseen: Mitkä tekijät vaikuttavat ikäihmisten hyvinvointiin? Mitkä tekijät vaikuttavat mielekkääseen vapaa-ajan harrastukseen? Mitkä tekijät vaikuttavat liikuntamuodon valitsemisessa? Opinnäytetyömme on tilaustyö HEA:lle, joka tekee yhteistyötä mm. senioriyhteisö Loppukirin kanssa, jonka vuoksi haastattelemme Loppukiriasukkaita. Aineiston keruu tapahtuu kahdeksan puolistrukturoidun yksilöhaastattelun avulla Loppukirissä syyskuun alussa 2013. Ainoa kelpoisuusvaatimuksemme on että haastateltavat ovat 65 vuotta täyttäneitä Loppukiriasukkaita. Menetelmän ja analyysin tukena on käytetty kirjallisuutta kuten Jacobsen (2007), Kvale & Brinkman (2009), Hirsijärvi & Hurme (2000) Lantz (2013) ja Sarajärvi & Tuomi (2009). Tulokset viittaavat siihen että asuminen Loppukirissä tukee selvästi haastateltujen hyvinvointia, mutta myös mielekkäät harrastukset koettiin täkeinä. Hyvinvointia pahentavat huoli omasta ja muiden terveydestä sekä riitely. Tekijöillä, jotka vaikuttavat vapaa-ajan harrastuksen ja liikunnan ylläpitämiseen, on yhteys henkilö- ja tilannekohtaiseen minäpystyvyyteen (Bandura 1997). Neuvonnan tulee olla mieluummin henkilökohtaista kuin yleistä, koska ihmisten kokemuksilla ja tulkinnoilla voi olla suurempi vaikutus terveyden edistämiseen kuin kuvittelemmekaan.