Sairaanhoitajien kokemuksia raiskatun potilaan kohtaamisesta akuuttiosastolla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata akuuttiosaston hoitajien kokemuksia raiskatun potilaan kohtaamisesta ja heidän valmiuksistaan hoitaa tätä potilasryhmää. Opinnäytetyön tehtävät ovat: mitä ennakkokäsityksiä ja –ajatuksia hoitajilla on raiskattujen potilaiden kohtaamisesta, miten hoitajat kokevat raiskatun potilaan kohtaamisen sekä miten sairaanhoitajat kokevat valmiutensa hoitaa tätä potilasryhmää. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää sairaanhoitajien valmiuksia raiskatun potilaan kohtaamiseen ja lisätä tietämystä aiheesta. Opinnäytetyö toteutettiin käyttämällä laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin haastattelemalla teemoittain kolmea (n=3) akuuttiosaston sairaanhoitajaa ja analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia.

Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että sairaanhoitajat kokivat raiskatun potilaan kohtaamisen haastavana. Raiskauksen uhri miellettiin useimmiten naiseksi ja raiskaus aina loukkaavaksi tapahtumaksi, josta uhri kokee syyllisyyttä. Raiskatun potilaan hoitamista sairaanhoitajat kuvasivat moninaisena ja vastuullisena tehtävänä, josta keskeisiksi asioiksi nousivat näytteidenoton, kirjaamisen, läsnäolon, potilaan tukemisen ja eteenpäin ohjaamisen tärkeys. Lisähaasteita kohtaamiseen hoitajien mukaan toivat potilaan trauman vaiheet sekä tilan ja resurssien luomat rajoitukset. Opinnäytetyön haastatteluissa sairaanhoitajat painottivat kollegiaalisen tuen merkitystä haastavien kohtaamistilanteiden reflektoimiseksi. Työstä irrottautuminen vapaa-ajalla koettiin tärkeänä oman työssä jaksamisen kannalta.

Raiskatun potilaan kohtaamisesta ja akuuttihoidosta on olemassa yleisesti hyväksytyt kansalliset ohjeet. Haastatteluissa kävi ilmi, että raiskatun potilaan kohtaaminen tulee harvoin vastaan yksittäiselle hoitajalle. Tämä luo tarpeen osaston sisäisen ohjeen ja hoitoprotokollan luomiseen. Jatkohoidon ohjaamisen tueksi kaivattiin ohjelehtistä alueellisista jatkohoitopalveluista, jonka voisi antaa myös potilaalle. Vaikka opinnäytetyön tuloksissa hoitajat eivät tuoneet julki työuupumusta, olisi akuuttihoitotyön luonteen vuoksi hyvä tunnistaa mahdollisia työuupumuksen merkkejä hyvissä ajoin. Jatkotutkimusehdotukseksi nousi selvittää akuuttiosaston hoitajien tarvetta keskustella ja purkaa emotionaalisesti raskaita työkokemuksia.

The purpose of this study is to describe the experiences of emergency room nurses and their capabilities to encounter a rape victim. The objective of this study was to develop nurses’ capabilities in encountering this group of patients and to increase general knowledge on the subject. This study was conducted using a qualitative approach. The data were collected by semi-structured interview (n=3) and analyzed with qualitative content analysis.

The results revealed that the interviewed nurses experienced the encounter of a rape victim to be challenging. A rape victim was usually expected to be a woman and rape to be an offensive act, of which the victim feels responsible. Taking care of a rape victim was described as a broad and responsible task, in which proof sampling, recording, being present, supporting the patient and taking care of the follow-up treatment are essential. Phases of the victim’s emotional trauma and restrictions of space and resources brought additional challenge to the encounter. The interviewed nurses emphasized the importance of collegial support as a way of reflecting challenging encounters. Also detaching oneself from work during free-time was thought to be important.

There are national guidelines about the first-aid of a rape victim. The interviews of this bachelor’s thesis revealed, that a single nurse seldom encounters a rape victim. This suggests a need for unit-specific guidelines and procedure within emergency units. Although the interviewed nurses did not bring forth signs of fatigue, it would be beneficial to recognize the signs of burnout considering the nature of acute-care. Suggestion for further study would be to clarify the acute-nurses need to discuss and dissolve emotionally straining work experiences.