Työterveyshuollon henkilöstön ja lähiesimiesten yhteistyö työntekijän työkyvyn heikentyessä
Ala-Opas, Susanna; Kuivamäki, Tiina (2013)
Ala-Opas, Susanna
Kuivamäki, Tiina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112818899
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112818899
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö oli työelämälähtöinen ja pohjautui työterveyshuoltojen kehittämistarpeisiin ja toiveisiin. Työterveyshuolloissa koettiin ongelmaksi, että työkykyongelmat olivat edenneet jo melko pitkälle, ennen kuin ne tulivat työterveyshuollon henkilöstön tietoon. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten ja missä vaiheessa työterveyshuollon henkilöstö ja lähiesimiehet havaitsivat ja tunnistivat työntekijän työkyvyn heikentymisen sekä missä vaiheessa ja millaisin käytännön tukitoimin työkyvyn heikkenemiseen reagoitiin. Lisäksi haluttiin kartoittaa, miten yhteistyö työterveyshuollon ja lähiesimiesten kesken toimii työntekijän työkyvyn heikentyessä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tietoa kerättiin teemahaastatteluiden avulla puolistrukturoidusti. Analysointimenetelmänä käytettiin teemoitteluun perustuvaa sisällönanalyysia. Opinnäytetyössä haastateltiin erään liikelaitoskuntayhtymän työterveyshuoltojen henkilöstöä sekä heidän asiakastoimipaikkojensa lähiesimiehiä. Työterveyshuollon henkilöstöä haastateltiin ryhmähaastattelun avulla ja haastatteluun osallistui työterveyslääkäri, työterveyshoitaja ja työfysioterapeutti. Lähiesimiesten haastatteluihin osallistui pareittain kuusi lähiesimiestä kolmelta eri ammattialalta; maatalouslomituksesta, päivähoidosta sekä siivous-, puhtaus- ja ruokapalveluista. Lisäksi järjestettiin yhteiskäsittelypäivä, jossa haastatteluista saatuja tuloksia sekä niistä nousseita kehittämisehdotuksia pohdittiin kaikkien haastatteluihin osallistuneiden kesken.
Opinnäytetyön tulosten perusteella todettiin, että vastuut ja roolit työntekijän työkyvyn heikentymisen tukemisessa olivat osittain epäselviä. Näitä rooleja ja vastuita pitäisi tarkentaa sekä varmistaa, että ne olisivat kaikkien tiedossa. Yhteistyö työterveyshuollon ja lähiesimiesten kanssa koettiin pääosin toimivaksi, mutta yhteistyön oikea-aikaisuus vaihteli. Tulosten mukaan yhteistyö sekä oikea-aikainen reagointi paranisi, kun työntekijöiden työkyky ongelmat havaittaisiin ja tunnistettaisiin ajoissa. Fyysiset työkykyongelmat olivat helposti tunnistettavissa, mutta kun työntekijällä oli mielenterveydellisiä sekä jaksamiseen ja osaamiseen liittyviä ongelmia, oli niitä vaikeampi havaita ja ottaa puheeksi. Keskeisimmäksi kehittämiskohteeksi opinnäytetyössä nousi lähiesimiesten ja työterveyshuollon henkilöstön koulutuksen ja ohjeistuksen lisääminen työntekijän työkyky ongelmien havaitsemiseen ja tunnistamiseen sekä työkyky ongelmiin puuttumiseen. Varhaisen tuen malli todettiin hyväksi työkaluksi, joka oli kaikilla käytössä, mutta lähiesimiehille mallia pitäisi avata enemmän, että sitä osattaisiin käyttää muutenkin kuin tilanteissa, joissa oli sairauslomia.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tietoa kerättiin teemahaastatteluiden avulla puolistrukturoidusti. Analysointimenetelmänä käytettiin teemoitteluun perustuvaa sisällönanalyysia. Opinnäytetyössä haastateltiin erään liikelaitoskuntayhtymän työterveyshuoltojen henkilöstöä sekä heidän asiakastoimipaikkojensa lähiesimiehiä. Työterveyshuollon henkilöstöä haastateltiin ryhmähaastattelun avulla ja haastatteluun osallistui työterveyslääkäri, työterveyshoitaja ja työfysioterapeutti. Lähiesimiesten haastatteluihin osallistui pareittain kuusi lähiesimiestä kolmelta eri ammattialalta; maatalouslomituksesta, päivähoidosta sekä siivous-, puhtaus- ja ruokapalveluista. Lisäksi järjestettiin yhteiskäsittelypäivä, jossa haastatteluista saatuja tuloksia sekä niistä nousseita kehittämisehdotuksia pohdittiin kaikkien haastatteluihin osallistuneiden kesken.
Opinnäytetyön tulosten perusteella todettiin, että vastuut ja roolit työntekijän työkyvyn heikentymisen tukemisessa olivat osittain epäselviä. Näitä rooleja ja vastuita pitäisi tarkentaa sekä varmistaa, että ne olisivat kaikkien tiedossa. Yhteistyö työterveyshuollon ja lähiesimiesten kanssa koettiin pääosin toimivaksi, mutta yhteistyön oikea-aikaisuus vaihteli. Tulosten mukaan yhteistyö sekä oikea-aikainen reagointi paranisi, kun työntekijöiden työkyky ongelmat havaittaisiin ja tunnistettaisiin ajoissa. Fyysiset työkykyongelmat olivat helposti tunnistettavissa, mutta kun työntekijällä oli mielenterveydellisiä sekä jaksamiseen ja osaamiseen liittyviä ongelmia, oli niitä vaikeampi havaita ja ottaa puheeksi. Keskeisimmäksi kehittämiskohteeksi opinnäytetyössä nousi lähiesimiesten ja työterveyshuollon henkilöstön koulutuksen ja ohjeistuksen lisääminen työntekijän työkyky ongelmien havaitsemiseen ja tunnistamiseen sekä työkyky ongelmiin puuttumiseen. Varhaisen tuen malli todettiin hyväksi työkaluksi, joka oli kaikilla käytössä, mutta lähiesimiehille mallia pitäisi avata enemmän, että sitä osattaisiin käyttää muutenkin kuin tilanteissa, joissa oli sairauslomia.
