Lääkkeiden koneellisen annosjakelun hyödyt ja haitat Porin vanhuspalveluiden pitkäaikaisosastoilla
Wesslin, Maija-Stina (2013)
Wesslin, Maija-Stina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112919118
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112919118
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Porin vanhuspalveluiden pitkäaikaishoidon osastojen lääkkeenjaon käytäntöjä ja potilasturvallisuutta hoitohenkilökunnan näkökulmasta katsottuna. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa hoitohenkilöstön ajatuksia ja kokemuksia lääkkeiden koneellisesta annosjakelusta pitkäaikaissairaanhoidossa, kartoittaa lääkkeiden koneellisen annosjakelun hyötyjä ja haittoja pitkäaikaissairaanhoidossa sekä etsiä mahdollisia kehittämistoimenpiteitä liittyen lääkkeiden annosjakeluun potilasturvallisuuden takaamiseksi.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen kohdejoukoksi valikoitui Porin vanhuspalveluiden pitkäaikaissairaanhoidon osastojen 7, 9 ja 10 sairaanhoitajat, lähihoitajat ja perushoitajat. Tutkimuksen aineisto kerättiin marraskuussa 2013 kyselylomakkeella, joka koostui monivalintakysymyksistä ja yhdestä avoimesta kysymyksestä. Kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 51 sairaanhoitajaa, lähihoitajaa ja perushoitajaa. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 60 kappaletta, jolloin vastausprosentiksi tuli 85 %. Tutkimusaineisto analysoitiin Excel- ja Tixel-ohjelmia apuna käyttäen. Avoimen kysymyksen analysoinnissa käytettiin sisällön analyysiä.
Suurimmalla osalla kyselyyn vastanneista oli kokemusta hoitotyöstä yli 25 vuoden ajalta. Vastaajista oli suurin osa lähihoitajia tai perushoitajia. Aktiivisimmin kyselyyn vastasivat osaston 10 hoitohenkilökunta (45 % vastaajista). Tutkimuksesta kävi ilmi, että hoitohenkilöstön näkökulmasta lääkkeiden koneellinen annosjakelu oli menetelmänä erittäin hyvä, sillä se säästi aikaa, vähensi hoitokustannuksia ja se lisäsi potilasturvallisuutta vähentämällä lääkityspoikkeamia. Koneellisen annosjakelun haittapuoliksi koettiin se, että annosjakelu saattoi vähentää hoitajien lääketuntemusta ja se vaikeutti potilaan lääkemuutosten tekoa.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen kohdejoukoksi valikoitui Porin vanhuspalveluiden pitkäaikaissairaanhoidon osastojen 7, 9 ja 10 sairaanhoitajat, lähihoitajat ja perushoitajat. Tutkimuksen aineisto kerättiin marraskuussa 2013 kyselylomakkeella, joka koostui monivalintakysymyksistä ja yhdestä avoimesta kysymyksestä. Kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 51 sairaanhoitajaa, lähihoitajaa ja perushoitajaa. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 60 kappaletta, jolloin vastausprosentiksi tuli 85 %. Tutkimusaineisto analysoitiin Excel- ja Tixel-ohjelmia apuna käyttäen. Avoimen kysymyksen analysoinnissa käytettiin sisällön analyysiä.
Suurimmalla osalla kyselyyn vastanneista oli kokemusta hoitotyöstä yli 25 vuoden ajalta. Vastaajista oli suurin osa lähihoitajia tai perushoitajia. Aktiivisimmin kyselyyn vastasivat osaston 10 hoitohenkilökunta (45 % vastaajista). Tutkimuksesta kävi ilmi, että hoitohenkilöstön näkökulmasta lääkkeiden koneellinen annosjakelu oli menetelmänä erittäin hyvä, sillä se säästi aikaa, vähensi hoitokustannuksia ja se lisäsi potilasturvallisuutta vähentämällä lääkityspoikkeamia. Koneellisen annosjakelun haittapuoliksi koettiin se, että annosjakelu saattoi vähentää hoitajien lääketuntemusta ja se vaikeutti potilaan lääkemuutosten tekoa.
