MUISTIHÄIRIÖIDEN VARHAISEN TUNNISTAMISEN KEHITTÄMINEN
Forsten, Maire (2013)
Forsten, Maire
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120119258
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120119258
Tiivistelmä
Muistihäiriöiden ja dementiaan johtavien muistisairauksien varhainen tunnistaminen on sekä kansantaloudellisesti että kansanterveydellisesti vaikuttavaa. Kotihoidolla on suuri mahdollisuus tunnistaa iäkkäiden muistihäiriöitä ja ohjata heitä tarkempiin tutkimuksiin.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää muistihäiriöiden varhaista tunnistamista erään keskikokoisen eteläsuomalaisen kaupungin kotihoidossa kuvaamalla hoitajien toimintatapoja sekä etsimällä niitä tekijöitä, jotka estivät tai viivästyttivät muistihäiriöistä kärsivien asiakkaiden hoitoon pääsyä. Tavoitteena oli kuvata muistisairaan hoitoon pääsyn viivästymiset ja esteet sekä luoda malli toimintatarpeista. Kyseessä oleva kotihoito sisälsi kotihoidon ja kotisairaanhoidon.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena kesällä 2013 ja siihen osallistui kaksikymmentä hoitajaa. Aineisto kerättiin passiivista eläytymismenetelmää käyttämällä ja täydentämällä yhdellä avoimella kysymyksellä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen lopputuloksena muotoutui toimintatarvemalli.
Jotta kotihoito voisi toteuttaa strategiassa määriteltyä toimintaa, että iäkkäiden, myös muistihäiriöisten, kotona asumista tuetaan mahdollisimman pitkään, on kotihoitajien ammatillisiin tarpeisiin vastattava. Tarpeiksi tuloksissa nousi: kotihoidon hoitajat tarvitsevat tietoa muistihäiriöistä, muistisairauksista ja muista sairauksista ja lääkehoidosta sekä lääkkeettömistä hoidoista ja kuntoutuksen tärkeydestä. Koulutusta voitaneen järjestää osittain sisäisenä koulutuksena, sillä tutkimustuloksissa hoitajien tiedot olivat vaihtelevia. Myös vuorovaikutusta ja asenteita ja arvoja voitaisiin kehittää esimerkiksi työparina toimien. Työn kuormittavuuteen tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi palkkaamalla kuormittavaan tilanteeseen lisää henkilökuntaa. Tuloksista ilmeni, että paikkakunnalla oli asiantuntijoita, kuten muistihoitaja, sosiaalihoitaja ja geriatri, joiden keskinäistä yhteistyötä tulisi enenevässä määrin lisätä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää muistihäiriöiden varhaista tunnistamista erään keskikokoisen eteläsuomalaisen kaupungin kotihoidossa kuvaamalla hoitajien toimintatapoja sekä etsimällä niitä tekijöitä, jotka estivät tai viivästyttivät muistihäiriöistä kärsivien asiakkaiden hoitoon pääsyä. Tavoitteena oli kuvata muistisairaan hoitoon pääsyn viivästymiset ja esteet sekä luoda malli toimintatarpeista. Kyseessä oleva kotihoito sisälsi kotihoidon ja kotisairaanhoidon.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena kesällä 2013 ja siihen osallistui kaksikymmentä hoitajaa. Aineisto kerättiin passiivista eläytymismenetelmää käyttämällä ja täydentämällä yhdellä avoimella kysymyksellä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen lopputuloksena muotoutui toimintatarvemalli.
Jotta kotihoito voisi toteuttaa strategiassa määriteltyä toimintaa, että iäkkäiden, myös muistihäiriöisten, kotona asumista tuetaan mahdollisimman pitkään, on kotihoitajien ammatillisiin tarpeisiin vastattava. Tarpeiksi tuloksissa nousi: kotihoidon hoitajat tarvitsevat tietoa muistihäiriöistä, muistisairauksista ja muista sairauksista ja lääkehoidosta sekä lääkkeettömistä hoidoista ja kuntoutuksen tärkeydestä. Koulutusta voitaneen järjestää osittain sisäisenä koulutuksena, sillä tutkimustuloksissa hoitajien tiedot olivat vaihtelevia. Myös vuorovaikutusta ja asenteita ja arvoja voitaisiin kehittää esimerkiksi työparina toimien. Työn kuormittavuuteen tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi palkkaamalla kuormittavaan tilanteeseen lisää henkilökuntaa. Tuloksista ilmeni, että paikkakunnalla oli asiantuntijoita, kuten muistihoitaja, sosiaalihoitaja ja geriatri, joiden keskinäistä yhteistyötä tulisi enenevässä määrin lisätä.