Sovittelun oikeudelliset perusteet : Lähisuhdeväkivallan sovittelun näkökulma
Milander-Tenn, Susanna (2013)
Milander-Tenn, Susanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112117625
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112117625
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella sovittelun oikeudellisia perusteita ja niiden soveltamista käytännössä Varsinais-Suomen sovittelutoimistolla erityisesti lähisuhdeväkivallan näkökulmasta tarkasteltuna. Opinnäytetyö koostuu teoriaosuudesta ja empiriaosuudesta. Teoriaosuudessa tarkasteltiin sovittelun oikeudellisia perusteita lainsäädännön ja lainvalmisteluaineiston pohjalta.
Empiriaosuudessa keskityttiin oikeudellisten perusteiden soveltamiseen käytännössä. Tutkimusmenetelminä käytettiin tekstinanalyysia ja teemahaastattelua.
Sovittelun oikeudellisten perusteiden mukaisesti sovittelua on mahdollista harjoittaa ainoastaan siihen vapaaehtoisen suostumuksen antaneiden asianomaisten kesken sekä vain sellaisissa rikos- ja riita-asiassa, joissa asianomaiset ymmärtävät sovittelun merkityksen sekä heille itselleen että heidän asiansa käsittelylle. Lisäksi sovitella voidaan ainoastaan sellaisia tapauksia, jotka luonteensa vuoksi soveltuvat soviteltavaksi. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvien tapauksien soveltumisarvioinnissa tulee käyttää vieläkin enemmän harkintaa kuin arvioitaessa tavallisten rikos- ja riita-asioiden soveltuvuutta soviteltavaksi. Empiriaosuudessa selvitettiin, miten Varsinais-Suomen sovittelutoimistolla näiden edellytysten täyttyminen varmistetaan. Empiriaosuus toteutettiin kahden Varsinais-Suomen sovitteluohjaajan haastatteluna.
Haastateltaessa Varsinais-Suomen sovittelutoimiston kahta ohjaajaa, kävi ilmi, että Varsinais-Suomen sovittelutoimistolla lain ja sen esitöiden tarkoitus huomioitiin ja käytännön työssä sovitteluohjaajat sovelsivat lainsäädäntöä sekä ottivat lähisuhdeväkivallan sovittelun kohdalla huomioon lainsäätäjän lainesivalmistelutöissä mainitsemat erityispiirteet. Sovitteluohjaajat kokivat vaikeimmaksi osapuolten ymmärryksen tason arvioinnin. Suostumuksen vapaaehtoisuuden arvioinnissa sovitteluohjaajat luottivat osapuolten kertomuksiin sekä sovittelijoiden havaintoihin. Soviteltavien tapausten soveltuvuusarvioinnissa tarkasteltiin osapuolten tilannetta kokonaisuutena ja pohdittiin sovittelun etuja ja haittoja osapuolille. Lain esivalmistelutöissä mainitut tapaukset, joihin sovittelu ei lainsäätäjän mukaan sovi, otettiin vakavasti. Kumpikin sovitteluohjaaja piti lähisuhdeväkivaltaa sovitteluun soveltuvana asiana, kunhan sovittelun yleiset edellytykset täyttyvät.
Empiriaosuudessa keskityttiin oikeudellisten perusteiden soveltamiseen käytännössä. Tutkimusmenetelminä käytettiin tekstinanalyysia ja teemahaastattelua.
Sovittelun oikeudellisten perusteiden mukaisesti sovittelua on mahdollista harjoittaa ainoastaan siihen vapaaehtoisen suostumuksen antaneiden asianomaisten kesken sekä vain sellaisissa rikos- ja riita-asiassa, joissa asianomaiset ymmärtävät sovittelun merkityksen sekä heille itselleen että heidän asiansa käsittelylle. Lisäksi sovitella voidaan ainoastaan sellaisia tapauksia, jotka luonteensa vuoksi soveltuvat soviteltavaksi. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvien tapauksien soveltumisarvioinnissa tulee käyttää vieläkin enemmän harkintaa kuin arvioitaessa tavallisten rikos- ja riita-asioiden soveltuvuutta soviteltavaksi. Empiriaosuudessa selvitettiin, miten Varsinais-Suomen sovittelutoimistolla näiden edellytysten täyttyminen varmistetaan. Empiriaosuus toteutettiin kahden Varsinais-Suomen sovitteluohjaajan haastatteluna.
Haastateltaessa Varsinais-Suomen sovittelutoimiston kahta ohjaajaa, kävi ilmi, että Varsinais-Suomen sovittelutoimistolla lain ja sen esitöiden tarkoitus huomioitiin ja käytännön työssä sovitteluohjaajat sovelsivat lainsäädäntöä sekä ottivat lähisuhdeväkivallan sovittelun kohdalla huomioon lainsäätäjän lainesivalmistelutöissä mainitsemat erityispiirteet. Sovitteluohjaajat kokivat vaikeimmaksi osapuolten ymmärryksen tason arvioinnin. Suostumuksen vapaaehtoisuuden arvioinnissa sovitteluohjaajat luottivat osapuolten kertomuksiin sekä sovittelijoiden havaintoihin. Soviteltavien tapausten soveltuvuusarvioinnissa tarkasteltiin osapuolten tilannetta kokonaisuutena ja pohdittiin sovittelun etuja ja haittoja osapuolille. Lain esivalmistelutöissä mainitut tapaukset, joihin sovittelu ei lainsäätäjän mukaan sovi, otettiin vakavasti. Kumpikin sovitteluohjaaja piti lähisuhdeväkivaltaa sovitteluun soveltuvana asiana, kunhan sovittelun yleiset edellytykset täyttyvät.