"Millään tavalla en ole katkera" : Elämäntarinatyöskentelyä ilman omia lapsia eläneiden ikääntyneiden naisten muisteluryhmässä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaisia ovat ikääntyneiden naisten, joilla ei ole omia lapsia, elämäntarinat ja millaisia merkityksiä elämäntarinatyöskentely antaa näille naisille. Elämäntarinatyöskentelyn avulla ikääntynyt ihminen pääsee jäsen-tämään omaa elämäänsä ja tekemään identiteettityötä muistelun kautta. Opinnäytetyön yhteistyötahona oli Amurin Teon Tupa ry, jonka kautta tavoitettiin osallistujat ryhmään ja saatiin tilat ryhmän työskentelylle. Tutkimuskysymykset olivat: Millainen merkitys ikääntyneen naisen elämäntarinassa on sillä, että ei ole lapsia? Miten ikääntynyt nainen kokee tällä hetkellä elämänsä ja sen, ettei hänellä ole omia lapsia ja lapsenlapsia? Millaisia merkityksiä elämäntarinatyöskentely antaa ikääntyneelle naiselle, jolla ei ole lapsia?

Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja aineisto kerättiin osallistuvan havainnoinnin ja muistiinpanojen kautta. Ryhmäläisten omat kirjalliset tuotokset toimivat tukiaineistona. Aineiston analyysin teossa sovellettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteita. Tutkimus toteutettiin toiminnallisena ryhmänä. Ryhmään osallistui kolme ikääntynyttä naista. Toiminnallisessa osuudessa menetelminä käytettiin Voimauttava valokuva-menetelmään perustuvaa albumikuvatyöskentelyä sekä muita toiminnallisia elämäntarinaa näkyväksi tekeviä menetelmiä.

Tutkimustulokset osoittivat, että elämäntarinan työstäminen ikääntyneille naisille oli merkityksellistä. Valokuvien kanssa työskentely oli luontevaa ja he kokivat positiivisena sen, että saivat kertoa oman elämäntarinansa toisille ja kuulla toisten tarinat. Omien lapsien puuttumisella elämäntarinoissa oli joko pienempi tai suurempi merkitys, riippuen siitä, oliko lapsien puuttuminen tietoinen valinta. Naisten elämäntarinat olivat täynnä elämää läheisten, matkustelun, vapaa-ajan toimintojen ja harrastusten puitteissa. Kaikki kokivat eläneensä onnellisen elämän ja elävän sitä edelleen.

The purpose of this thesis was to examine what kind of life stories have aged women without children and what kind of significance life story working giving to these women. The life story working gives a possibility to analyze one’s own life and to do the identity work by reminiscence. A co-operation partner of this thesis was Amurin Teon Tupa ry.

The study was qualitative and the data was gathered up by participatory observation and notes. Group members’ written data was as support material. The data was analysed by using content analysis. The study was carried out in as a functional group. There were three aged women who participate in the group. The method of empowering photography and other functional life story methods were used in the functional part.

Results showed that life story working was significant for aged women. Working with photography was easy for women. It was positive experience to tell about their own life stories and hear to other women’s stories. If living without children was a deliberate choice, its significance was less in life stories. Women’s life stories were full of life with family, travelling, leisure and hobbies. All women felt that they had lived happy life and they were still living it.