Drop out-ilmiö SPL:n Turun piirin juniorijalkapallossa
Uusi-Uola, Ismo (2013)
Uusi-Uola, Ismo
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520249
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520249
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää syitä ja motiiveja jalkapallon lopettamiseen ja harrastamiseen vertaamalla edelleen jatkavien ja lopettaneiden käsityksiä jalkapallosta ja sen harrastamiseen liittyvistä tekijöistä. Lisäksi pyrittiin selvittämään tyttöjen ja poikien sekä eri ikäryhmien harrastamiseen vaikuttavia tekijöitä. Tulosten perusteella pyritään jatkossa ehkäisemään SPL:n Turun piirin drop outia.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena Webropol-ohjelman avustuksella. Kysely jaettiin sähköpostin välityksellä Suomen Palloliiton Turun piirin kautta kaikille piirin 11–19-vuotiaille junioripelaajille, jotka olivat kaudella 2012 Pelipassi-järjestelmään rekisteröityjä pelaajia. Kysely lähetettiin noin 4500 pelaajalle, joista 1128 vastasi kyselyyn. Vastaajista 850 oli poikia ja 278 tyttöjä. Lopettaneita pelaajia vastaajista oli 19 % (219 vastaajaa).
Tulokset osoittivat, että suurimmat lopettamisen syyt ovat innostuksen hiipuminen jalkapalloa kohtaan, liikaa aikaa vievä harrastaminen, joukkueen liian kovat tavoitteet verrattuna omiin sekä toisen lajin harrastaminen. Toisen lajin harrastaminen oli yleisintä 11–13-vuotiaiden vastaajien keskuudessa sekä yleisempää pojilla kuin tytöillä. Tärkeimpinä harrastusmotiiveina vastaajat pitivät hyviä kavereita, fyysisen kunnon kehittämistä sekä osaavaa valmennusta. Vastaajat kokivat jalkapallon pelaamisen kehittäneen heidän fyysistä kuntoaan kiitettävästi. Itsetunnon kehittyminen jalkapalloharrastuksessa oli heikompaa tytöillä kuin pojilla ja heikompaa lopettaneilla kuin jatkaneilla pelaajilla. Nuorimmat pelaajat kokevat valmentajansa paremmiksi verrattuna vanhempien pelaajien kokemuksiin omista valmentajistaan. Lopettaneista pelaajista 43 % vastasi valmentajan toiminnalla olleen vaikutusta lopettamispäätökseen.
Jatkossa Turun piirin drop outin vähentämiseksi tulisi keskittyä harrastetason jalkapallotarjonnan lisäämiseen ja auttaa kaikkia pelaajia löytämään heidän tavoitetasoaan vastaavaa jalkapallotoimintaa. Valmentajakoulutuksissa tulisi kehittää entistä enemmän valmentajien kasvatus- ja opetustaitoja, jotta jokaiselle lapselle pystytään takaamaan miellyttävä harrastusilmapiiri. Palloliiton tulisi tarjota seuroille ohjeistus onnistuneeseen tasojoukkueiden muodostamiseen.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena Webropol-ohjelman avustuksella. Kysely jaettiin sähköpostin välityksellä Suomen Palloliiton Turun piirin kautta kaikille piirin 11–19-vuotiaille junioripelaajille, jotka olivat kaudella 2012 Pelipassi-järjestelmään rekisteröityjä pelaajia. Kysely lähetettiin noin 4500 pelaajalle, joista 1128 vastasi kyselyyn. Vastaajista 850 oli poikia ja 278 tyttöjä. Lopettaneita pelaajia vastaajista oli 19 % (219 vastaajaa).
Tulokset osoittivat, että suurimmat lopettamisen syyt ovat innostuksen hiipuminen jalkapalloa kohtaan, liikaa aikaa vievä harrastaminen, joukkueen liian kovat tavoitteet verrattuna omiin sekä toisen lajin harrastaminen. Toisen lajin harrastaminen oli yleisintä 11–13-vuotiaiden vastaajien keskuudessa sekä yleisempää pojilla kuin tytöillä. Tärkeimpinä harrastusmotiiveina vastaajat pitivät hyviä kavereita, fyysisen kunnon kehittämistä sekä osaavaa valmennusta. Vastaajat kokivat jalkapallon pelaamisen kehittäneen heidän fyysistä kuntoaan kiitettävästi. Itsetunnon kehittyminen jalkapalloharrastuksessa oli heikompaa tytöillä kuin pojilla ja heikompaa lopettaneilla kuin jatkaneilla pelaajilla. Nuorimmat pelaajat kokevat valmentajansa paremmiksi verrattuna vanhempien pelaajien kokemuksiin omista valmentajistaan. Lopettaneista pelaajista 43 % vastasi valmentajan toiminnalla olleen vaikutusta lopettamispäätökseen.
Jatkossa Turun piirin drop outin vähentämiseksi tulisi keskittyä harrastetason jalkapallotarjonnan lisäämiseen ja auttaa kaikkia pelaajia löytämään heidän tavoitetasoaan vastaavaa jalkapallotoimintaa. Valmentajakoulutuksissa tulisi kehittää entistä enemmän valmentajien kasvatus- ja opetustaitoja, jotta jokaiselle lapselle pystytään takaamaan miellyttävä harrastusilmapiiri. Palloliiton tulisi tarjota seuroille ohjeistus onnistuneeseen tasojoukkueiden muodostamiseen.