Potilaan säteily isotooppitutkimuksen jälkeen : kirjallinen ohje hoitohenkilökunnalle
Elo, Anneli; Kallionkieli, Taru (2013)
Elo, Anneli
Kallionkieli, Taru
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518207
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518207
Tiivistelmä
Säteily on luonnollinen ilmiö, jolle olemme alttiina jatkuvasti. Lääketiede hyödyntää ionisoivaa säteilyä mm. isotooppitutkimuksissa. Hoitohenkilökunnan tulee olla tietoinen säteilyturvallisuudesta, voidakseen luottavaisin mielin työskennellä ionisoivaa säteilyä saaneiden potilaiden parissa. Hoitajien pelkoja säteilyaltistusta kohtaan voidaan vähentää koulutuksen avulla. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa ja vähentää pelkoja hoidettaessa isotooppitutkimuksessa käynyttä potilasta jatkohoitopaikassa. Opinnäytetyön tuotoksena syntyi kirjallinen ohje hoitohenkilökunnalle potilaan siirtyessä isotooppitutkimuksen jälkeen jatkohoitopaikkaan. Opinnäytetyön aihe perustuu Satakunnan keskussairaalan kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikön esittämään tarpeeseen. Opinnäytetyön kehittämistehtävänä ja tarkoituksena oli laatia näyttöön perustuva kirjallinen ohjeistus hoitohenkilökunnan perehdytykseen isotooppitutkimuksessa olleen potilaan hoitoon. Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat muut kuin isotooppiosastolla työskentelevät hoitajat.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä, jonka tuotoksena syntyi ohje lisäämään hoitajien tietoa säteilyn vaikutuksista hoitotyöhön. Opinnäytetyö perustui osittain tutkimukselliseen osioon, jossa potilaista mitattiin annosnopeuksia, joita verrattiin taustasäteilyn annosnopeuteen. Näin pyrittiin tuomaan mahdollisimman konkreettisesti esiin säteilyaltistus isotooppitutkimuksen jälkeen. Opinnäytetyön keskeisinä tuloksina olivat huomiot etäisyyden vaikutuksesta säteilyn määrään. Pienelläkin etäisyyden lisäämisellä potilaasta, voidaan huomattavasti vähentää hoitavan henkilökunnan saamaa säteilyä. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin hyvän ohjeen sisältöä ja rakennetta, sekä yleisempiä isotooppitutkimuksia ja säteilyturvallisuutta.
Tämän opinnäytetyön tuotoksena syntynyttä ohjetta voidaan käyttää vähentämään hoitajien pelkoja isotooppitutkimuksessa käynyttä potilasta kohtaan ja lisäämään tietoa säteilyn voimakkuuksista suhteessa taustasäteilyyn.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä, jonka tuotoksena syntyi ohje lisäämään hoitajien tietoa säteilyn vaikutuksista hoitotyöhön. Opinnäytetyö perustui osittain tutkimukselliseen osioon, jossa potilaista mitattiin annosnopeuksia, joita verrattiin taustasäteilyn annosnopeuteen. Näin pyrittiin tuomaan mahdollisimman konkreettisesti esiin säteilyaltistus isotooppitutkimuksen jälkeen. Opinnäytetyön keskeisinä tuloksina olivat huomiot etäisyyden vaikutuksesta säteilyn määrään. Pienelläkin etäisyyden lisäämisellä potilaasta, voidaan huomattavasti vähentää hoitavan henkilökunnan saamaa säteilyä. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin hyvän ohjeen sisältöä ja rakennetta, sekä yleisempiä isotooppitutkimuksia ja säteilyturvallisuutta.
Tämän opinnäytetyön tuotoksena syntynyttä ohjetta voidaan käyttää vähentämään hoitajien pelkoja isotooppitutkimuksessa käynyttä potilasta kohtaan ja lisäämään tietoa säteilyn voimakkuuksista suhteessa taustasäteilyyn.