Kuka ensin? : Hoidon kiireellisyyden ensiarvio -toiminnan kehittäminen Tays ensiapu Acutassa

Abstract

Päivystyksiä on jo vuosikymmeniä käytetty korvaamaan ei-kiireellisiä palveluita ylivuotopaikkoina. Kiireellisten potilaiden hoito joutuu kilpailemaan ei-kiireellisten potilaiden hoidon kanssa resursseista, mikä aiheuttaa merkittävän riskin potilasturvallisuuden toteutumiselle. Päivystyshoidon tärkein laatutavoite on se, että päivystyspoliklinikoilla hoidetaan juuri ne potilaat, jotka päivystyshoitoa tarvitsevat. Onnistunut hoidon kiireellisyyden ensiarvio -toiminta on keskeisessä roolissa tämän tavoitteen saavuttamisessa. Tays ensiapu Acutan toimintasuunnitelmaan on keskeiseksi kehittämiskohteeksi kirjattu hoidon kiireellisyyden ensiarvio -toiminnan systemaattinen kartoittaminen ja toiminnan kehittäminen havaittujen epäkohtien pohjalta.

Tämän kehittämisprojektin tarkoituksena oli kartoittaa Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) ensiapu Acutassa tapahtuvien hoidon kiireellisyyden ensiarvioiden onnistumista Emergency Severity Index -kiireellisyysluokan (ESI) oikeellisuuden ja oikeaan hoitopolkuun ohjautumisen näkökulmista. Lisäksi tarkoituksena oli kouluttaa saatujen tietojen pohjalta triagehoitajia hoidon kiireellisyyden ensiarvioiden tekemisessä. Kehittämisprojekti koostui alku- ja lopputilanteen kartoituksista, tapauskyselystä eli case-testistä triagehoitajille ja koulutuskokonaisuudesta. Kehittämisprojektin tutkimuksellisen osuuden tavoitteena oli tunnistaa keskeiset ongelmakohdat hoidon kiireellisyyden ensiarvioiden onnistumisessa

Triagehoitajien tekemien hoidon kiireellisyyden ensiarvioiden oikeellisuusprosentti pysyi muuttumattomana kehittämisprojektin aikana. Koulutuskokonaisuuden painopiste aiheita olivat kriittisesti sairaan potilaan tunnistaminen ja hyväkuntoisen potilaan hoidon resurssien tarpeen määrittäminen. Triagehoitajien osaaminen parantui näillä painopiste osa-alueilla kehittämisprojektin aikana. Myös potilaiden ohjautuminen oikeaan hoitopolkuun suoraan hoidon kiireellisyyden ensiarviosta parantui. Vaikka tutkimustulokset eivät osoita triagehoitajien osaamisen parantuneen kaikilla osa-alueilla voidaan kuitenkin todeta, että triagehoitajien osaaminen ja kyky suorittaa työtehtävänsä parantui kehittämisprojektin aikana.

Kehittämisprojektin tulosten perusteella voidaan todeta, että eniten kehitettävää hoidon kiireellisyyden ensiarvio -toiminnassa on hyväkuntoisten potilaiden hoidon tarpeen ja hoitopaikan määrittämisessä. Jatkokehittämisehdotuksena on kiireettömien potilaiden hoitoon ohjauksen lisääminen muihin hoitopaikkoihin ohjeistusta parantamalla sekä luomalla sähköinen materiaalipankki hoitoon ohjauksen tueksi.

For decades emergency departments have been used as overflow places to replace non-urgent medical services. The care of urgent and non-urgent patients has to compete against one another for resources, which creates a significant risk to patient safety. The main target of quality in emergency departments is that only the patients, who are in need of urgent care, are taken care of. Successful triage in emergency departments is a vital part in order to achieve this goal. One of the main strategies of Tampere University Hospital Emergency Department Acuta that needs to be improved is to systematically survey the function of triage and to improve actions based on noticed flaws.

The purpose of this development project was to survey the success of triage nurses in Tampere University Hospital Emergency Department Acuta in triage. The success was evaluated by the validity of chosen Emergency Severity Index (ESI) and how well the patients were directed to the correct place of treatment. The purpose was also to train triage nurses based on the survey results in the success of triage. The development project consists of surveying the starting and the finishing points of triage activities and doing a case test including an evaluation and a training session for triage nurses. The goal of this study was to identify the main problems in the success of triage.

During the development project the percentage of making successful triage was unchangeable. The main themes of the training session were to identify a critically ill patient and to define the resources for non-urgent patients. The knowledge of triage nurses improved in focused areas. Also directing the patient to correct place of treatment was improved. Even if the results of the study do not show improvements on every field, it is safe to say that the knowledge and skills of triage nurses were improved.

The results of this development project state that defining the right resources and the right health care clinics for non-urgent patients needs to be developed the most. Further ideas to develop triage should be done by increasing the referring of non-urgent patients to the right health care clinics by adding guidance and creating electronic database for support.