Kuntoutus sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen tehostetuissa asumispalveluyksiköissä : Asukkaiden kokemuksia tehostetun asumispalvelun kuntouttavuudesta

Abstract

TIIVISTELMÄ

Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut ovat aikaisempien tutkimusten ja selvitysten valossa saaneet kritiikkiä toimintansa kuntouttavuudesta. Aikaisempien tutkimusten ja tutkijan oman ammatin kautta syntyi tarve selvittää sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen tarjoamien asumispalvelujen kuntouttavuutta asukkaiden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on asukkaiden kokemusten kautta arvioida asumispalvelujen kuntouttavuutta. Tutkimuksen viitekehyksessä kuvataan mielenterveyskuntoutusta sekä tehostettujen asumispalvelujen sisältöä toimintaa ohjaavien suositusten ja aikaisempien tutkimusten näkökulmasta.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen ja sen tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelun avulla yhdeksää vapaaehtoista kuntoutujaa haastattelemalla. Tutkimusmenetelmänä on käytetty tapaustutkimusta ja aineisto analysoitu diskurssianalyysilla, jossa korostetaan kuntoutujien kokemusasiantuntijuutta, ilman tutkijan tulkintoja heidän kokemustensa sisällöstä.

Tutkimuksen kautta välittyi kuntoutujien toive yksilöllisemmistä tuen muodoista, joiden kautta on mahdollisuus parantaa toimintakykyä ja vastata kuntoutujien tarpeisiin heidän omien tavoitteidensa mukaisesti. Haastateltujen kokemusten kautta nousi esiin tarve kuntoutujien osallisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassa. Yhteisöllisen toiminnan painottuminen koettiin jossain määrin asumispalveluyksikköön rajoittavana ja palvelevan toimintatavoiltaan vain osaa haastatelluista. Haastatellut kokivat tarvitsevansa enemmän tukea itsenäistymiseen ja toimintamahdollisuuksiensa lisäämiseksi. Osa puolestaan koki sen hetkisen tuen riittäväksi tai kuntoutumisen tähtäävän asumispalveluiden piirissä pysymiseen.

Haastateltujen kokemukset kuntoutumisesta ja tuen tarpeesta ovat moninaiset, mikä luo haasteen vastata ohjauksellisin keinoin heidän moninaisiin tarpeisiinsa sekä tukea vastuuta ja vapautta oman elämänsä suhteen. Tutkimus osoittaa, että kuntoutujien kokemusasiantuntijuutta tulee jatkossakin hyödyntää palveluja kehitettäessä ja arvioitaessa, jolloin palvelu vastaa kohdennetummin heidän tarpeitaan.

ABSTRACT

In previous studies and reports the supported housing facilities for the people within psychiatric rehabilitation has been questioned on its ability to rehabilitate. In light of these studies and reports, and through the researcher’s own occupational observations, there was a clear need for an examination of the rehabilitative results produced by the Social Psychiatric Association from the residents perspective. The objective of this research was to assess how supported housing facilities are able to support the rehabilitation of their residents. The frame of reference for the study describes psychiatric rehabilitation and the the supported housing facilities’ services by looking at guideline recommendations and previous studies.

This thesis is qualitative, and the research material has been collected by conducting focused interviews with nine volunteers within psychiatric rehabilitation. The case studies and the material were analysed using discourse analysis with an emphasis on the ‘expert by experience’ approach- without interpretations added by the researcher.

The research revealed a wish for more individual forms of support that could improve the resident’s capabilities and better help them in their efforts to reach their specific goals. The material also shows, through disclosed personal experiences, the need for people with psychiatric disabilities to have an increased involvement in society. A current emphasis on a community - based activities was considered by interviewees to be somewhat restricted to the supported housing facility, and its methods considered to only serve some of the residents. The interviewees felt they needed more support to become independent and to increase their range of opportunities. Some of the interviewees, on the other hand, the current support to be sufficient, or stated that the aim of their rehabilitation was to be able to continue living in supported housing facilities.

The interviewees’ experiences of rehabilitation and their need for support varies greatly, making it challenge to meet their diverse needs through guidance, and to provide them with a sense of responsibility and freedom regarding their own lives. The study shows that in order to supply more targeted services the use of the ‘expert by experience’ approach should continue to be a tool in developing and assessing services for people within the psychiatric rehabilitation.

SAMMANDRAG

Boendeservice för mentalvårdsrehabiliterande har I tidigare forskningar och rapporter fått kritik att deras verksamhet inte är särskilt rehabiliterande. På bas av tidigare forskningar och p.g.a. forskarens egen yrke framstod ett behov att undersöka hur rehabiliterande boendeservicen är ur klientperspektiv, som den socialpsykiatriska föreningen bjuder på. Målet på undersökningen är att genom klienternas upplevelser värdera servicens rehabiliteringsförmåga. i forskningens referensram beskrivs i verksamhetsrekommendationer och i tidigare undersökningar.

Examensarbetet är kvalitativt och dess forskningsmaterial har samlats med hjälp av en temaintervju på nio frivilliga rehabilitationsklienter. Forskningen är en fallstudie vars innehåll har analyserats med diskursanalys, som framhäver rehabiliteringspatienters erfarenhetsexpertis utan att forskaren tolkar erfarenheternas innehåll.

I undersökningen märktes en önskan för mera individuella stödformer, som kunde förbättra klientens prestanda samt bättre svara på de behov att klienten kan nå sina egna mål. Enligt upplevelser av de som intervjuades steg det fram ett behov av att öka rehabiliteringsklienternas deltagande i samhället. En betoning på kollektiv verksamhet upplevdes i någon mån begränsa människan till boendeenheten och så upplevdes den bara nå en del av de som intervjuats. De som intervjuats upplevde att de behövde mera stöd att bli mer självständiga samt mera stöd att öka deras aktivitetsmöjligheter. En del upplevde att det nuvarande stödet var adekvat eller att rehabiliteringen sikta på att de kunde klara av att bo kvar på boendeservicet.

De intervjuade människornas upplevelser om rehabilitation och om behov av stöd var varierande, vilket utgör en utmaning att med hjälp av handledning bemöta deras varierande behov samt stöda deras ansvar och frihet angående deras eget liv. Undersökningen visar att rehabiliteringsklienternas erfarenhetsexpertis borde också i framtiden beaktas då man utvecklar och värderar sina tjänster. På så sätt kan tjänsterna bättre fokuseras på att uppfylla klientens behov.