Ravitsemuskasvatus ammattikorkeakouluravintolassa – Ruokapalveluhenkilökunnan rooli
Leskinen, Outi; Heinonen, Suvi (2010)
Leskinen, Outi
Heinonen, Suvi
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001131234
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001131234
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme on osa Mikkelin ammattikorkeakoulun ympäristö- ja ravitsemisalan selvitystä opiskeli-joidenruokailusta sekä elintavoista. Tarkoituksenamme oli selvittää Mikkelin ammattikorkeakoulun ruokapalveluhenkilökunnan mietteitä roolistaan ravitsemuskasvattajana ja mitkä ovat heidän keinonsa vaikuttaa ammattikorkeakouluopiskelijoiden ravitsemuskäyttäytymiseen. Tutkimme myös ruokapalve-luiden markkinointia ja asiakkuutta ammattikorkeakoulussa.
Toteutimme tutkimuksemme teemahaastatteluina. Haastattelimme viittä ammattikorkeakouluruokalan työntekijää. Teemahaastattelu on kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimusmenetelmä. Ominaista teemahaastattelulle on saada syvällistä tietoa haastateltavilta, jota voidaan tulkita monipuolisesti. Käytimme teemahaastattelumenetelmää, sillä halusimme syvällistä tietoa ja kuulla tutkittavien mietteitä aiheesta. Litteroituamme, eli purettuamme, haastattelut, luokittelimme ne Maxqda- ohjelmalla, jonka jälkeen analysoimme tuloksia luokittain.
Suuri osa nuorista itsenäistyy aloittaessaan ammattikorkeakouluopintoja, joten opiskelijoille olisi tärkeää tarjota tietoa terveellisistä ja hyvistä elintavoista. Tässä elämänvaiheessa nuoret kokevat mahdollisesti suuria muutoksia. Kouluaikainen lounasruokailu tarjoaa monelle opiskelijalle päivän ainoan lämpimän aterian. Tämän vuoksi ammattikorkeakouluruokapalveluhenkilökunnan olisi hyvä tarkastella rooliaan sekä vaikutusmahdollisuuksiaan ravitsemuskasvattajana. On myös huolehdittava, että ravintolan laatutekijät ovat kunnossa, jotta ylipäätään ravitsemuskasvatusta pystyttäisiin toteuttamaan. Ruokapalveluhenkilökunnan vaikutusmahdollisuudet toteutuvat vasta, kun opiskelijat saadaan houkuteltua ruokailemaan ammattikorkeakouluravintolaan päivittäin.
Työmme tärkeimmäksi tulokseksi nousi se, että suurin osa ammattikorkeakouluruokapalveluhenkilökunnasta ei koe itseään ravitsemuskasvattajaksi. Haastatteluiden tuloksista selviää myös se, että ammattikorkeakouluruokapalveluhenkilökunnan mielestä ravitsemuskasvatus opiskelijaravintolaympäristössä on sitä, että tarjotaan terveellisiä ja ravitsemussuositusten mukaisia lounasvaihtoehtoja. Toimipaikkojen esimiehet vastaavat ja päättävät ravintolan toiminnasta ja tarjonnasta, jolloin heillä on vastuu ravitsemuskasvatuksen toteutuksesta edellisen tuloksen perusteella. Ruokapalveluhenkilökunta ei pidä itseään ravitsemuskasvattajana muun muassa juuri siksi, että he eivät kokeneet pystyvänsä vaikuttamaan ravintolan tarjontaan eivätkä he suoranaisesti neuvoneet tai opastaneet opiskelijoita. Yleinen mielipide haastateltavilla oli se, että korkeakouluopiskelijat ovat täysi-ikäisiä itsestään vastaavia nuoria aikuisia, joilla tieto ravitsemuksesta pitäisi jo olla halussa. Tällöin he eivät enää koe tarpeelliseksi antaa korkeakouluopiskelijoille ravitsemuskasvatusta.
Toteutimme tutkimuksemme teemahaastatteluina. Haastattelimme viittä ammattikorkeakouluruokalan työntekijää. Teemahaastattelu on kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimusmenetelmä. Ominaista teemahaastattelulle on saada syvällistä tietoa haastateltavilta, jota voidaan tulkita monipuolisesti. Käytimme teemahaastattelumenetelmää, sillä halusimme syvällistä tietoa ja kuulla tutkittavien mietteitä aiheesta. Litteroituamme, eli purettuamme, haastattelut, luokittelimme ne Maxqda- ohjelmalla, jonka jälkeen analysoimme tuloksia luokittain.
Suuri osa nuorista itsenäistyy aloittaessaan ammattikorkeakouluopintoja, joten opiskelijoille olisi tärkeää tarjota tietoa terveellisistä ja hyvistä elintavoista. Tässä elämänvaiheessa nuoret kokevat mahdollisesti suuria muutoksia. Kouluaikainen lounasruokailu tarjoaa monelle opiskelijalle päivän ainoan lämpimän aterian. Tämän vuoksi ammattikorkeakouluruokapalveluhenkilökunnan olisi hyvä tarkastella rooliaan sekä vaikutusmahdollisuuksiaan ravitsemuskasvattajana. On myös huolehdittava, että ravintolan laatutekijät ovat kunnossa, jotta ylipäätään ravitsemuskasvatusta pystyttäisiin toteuttamaan. Ruokapalveluhenkilökunnan vaikutusmahdollisuudet toteutuvat vasta, kun opiskelijat saadaan houkuteltua ruokailemaan ammattikorkeakouluravintolaan päivittäin.
Työmme tärkeimmäksi tulokseksi nousi se, että suurin osa ammattikorkeakouluruokapalveluhenkilökunnasta ei koe itseään ravitsemuskasvattajaksi. Haastatteluiden tuloksista selviää myös se, että ammattikorkeakouluruokapalveluhenkilökunnan mielestä ravitsemuskasvatus opiskelijaravintolaympäristössä on sitä, että tarjotaan terveellisiä ja ravitsemussuositusten mukaisia lounasvaihtoehtoja. Toimipaikkojen esimiehet vastaavat ja päättävät ravintolan toiminnasta ja tarjonnasta, jolloin heillä on vastuu ravitsemuskasvatuksen toteutuksesta edellisen tuloksen perusteella. Ruokapalveluhenkilökunta ei pidä itseään ravitsemuskasvattajana muun muassa juuri siksi, että he eivät kokeneet pystyvänsä vaikuttamaan ravintolan tarjontaan eivätkä he suoranaisesti neuvoneet tai opastaneet opiskelijoita. Yleinen mielipide haastateltavilla oli se, että korkeakouluopiskelijat ovat täysi-ikäisiä itsestään vastaavia nuoria aikuisia, joilla tieto ravitsemuksesta pitäisi jo olla halussa. Tällöin he eivät enää koe tarpeelliseksi antaa korkeakouluopiskelijoille ravitsemuskasvatusta.