”Ei se vanhuksen hoitaminen ihan niin suoraviivaista ole” : Hoitajien kokemukset vanhuspotilaan hoidosta ensiapupoliklinikalla
Virtanen, Hanna; Huuha, Anna-Mari (2013)
Virtanen, Hanna
Huuha, Anna-Mari
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121221060
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121221060
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata erikoissairaanhoidon päivystyksessä työskentelevien sairaanhoitajien käsityksiä vanhuspotilaan hoidosta ensiapupoliklinikalla. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla vanhuspotilaan hoidon laatua voidaan parantaa ja antaa työkaluja, joiden avulla vanhuspotilaan hoidon arviointia voidaan kehittää. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin viittä sairaanhoitajaa haastattelemalla ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Tuloksista ilmenee useita haasteita, joita hoitajat kokevat olevan vanhuspotilaan hoidossa. Haasteita aiheuttaa vanhuksen lääkehoito, kotonpärjäämättömyys, epäselvä tulosyy, näkö- ja kuulo-ongelmat sekä muistamattomuus ja sekavuus. Jatkohoidon järjestäminen koetaan helpoksi, mutta jatkohoitopaikkojen huono saatavuus asettaa haasteita. Arvioinnin tekeminen sujuu hoitajilta luontevasti. Työkokemuksesta on hyötyä hoitajille arviointia tehdessä ja omaisilta saadaan arvokasta tietoa vanhuksesta. Tulosten perusteella päivystyksessä käy usein samoja vanhuksia, joilla ei ole akuuttia hoitoa vaativaa tulosyytä. Hoitajissa tilanne aiheuttaa turhautumista ja sillä on vaikutusta vanhuksen hoitoon.
Usein käyviin vanhuksiin tulisi kiinnittää päivystyksessä enemmän huomioita. Hoidon arviointia tulisi tehdä kokonaisvaltaisen arvioinnin mukaisesti, koska sillä on todettu olevan hyviä vaikutuksia vanhuksen hoitoon myös päivystyksessä. Arvioinnin avulla kiinnitetään huomiota vanhuksen kaikkiin toimintakyvyn osa-alueisiin ja niiden muutoksiin. Hoidon tarvetta arvioidessa apuna on hyvä käyttää erilaisia toimintakykyä mittavia testejä, jotka voidaan valita ja muokata päivystyksen tarpeita vastaaviksi. Kaikille usein päivystyksessä käyville vanhuksille olisi syytä tehdä laajempi hoidon tarpeen arviointi, koska sen avulla voidaan löytää todelliset hoitoon hakeutumissyyt, jotka eivät ole aina akuutteja fyysisiä vaivoja.
Tuloksista ilmenee useita haasteita, joita hoitajat kokevat olevan vanhuspotilaan hoidossa. Haasteita aiheuttaa vanhuksen lääkehoito, kotonpärjäämättömyys, epäselvä tulosyy, näkö- ja kuulo-ongelmat sekä muistamattomuus ja sekavuus. Jatkohoidon järjestäminen koetaan helpoksi, mutta jatkohoitopaikkojen huono saatavuus asettaa haasteita. Arvioinnin tekeminen sujuu hoitajilta luontevasti. Työkokemuksesta on hyötyä hoitajille arviointia tehdessä ja omaisilta saadaan arvokasta tietoa vanhuksesta. Tulosten perusteella päivystyksessä käy usein samoja vanhuksia, joilla ei ole akuuttia hoitoa vaativaa tulosyytä. Hoitajissa tilanne aiheuttaa turhautumista ja sillä on vaikutusta vanhuksen hoitoon.
Usein käyviin vanhuksiin tulisi kiinnittää päivystyksessä enemmän huomioita. Hoidon arviointia tulisi tehdä kokonaisvaltaisen arvioinnin mukaisesti, koska sillä on todettu olevan hyviä vaikutuksia vanhuksen hoitoon myös päivystyksessä. Arvioinnin avulla kiinnitetään huomiota vanhuksen kaikkiin toimintakyvyn osa-alueisiin ja niiden muutoksiin. Hoidon tarvetta arvioidessa apuna on hyvä käyttää erilaisia toimintakykyä mittavia testejä, jotka voidaan valita ja muokata päivystyksen tarpeita vastaaviksi. Kaikille usein päivystyksessä käyville vanhuksille olisi syytä tehdä laajempi hoidon tarpeen arviointi, koska sen avulla voidaan löytää todelliset hoitoon hakeutumissyyt, jotka eivät ole aina akuutteja fyysisiä vaivoja.
