Oma hoitajamme - pitkäaikaispotilaiden omaisten kokemuksia omahoitajuudesta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata pitkäaikaispotilaiden omaisten kokemuksia omahoitajuudesta erään Pirkanmaalla sijaitsevan terveyskeskussairaalan osastoilla. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli se, millaisena pitkäaikaispotilaan omaiset kokevat oman suhteensa omahoitajaan. Tiedonkeruu toteutettiin yksilöhaastatteluin. Haastatteluista saatu tieto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Opinnäytetyön tulosten mukaan kaikilla pitkäaikaispotilaiden omaisilla ei ollut selvää kuvaa siitä, kuka omahoitaja on tai mitä hän tekee. Tästä huolimatta haastattelut tuottivat kuitenkin monipuolisen kuvauksen omahoitajan toiminnasta. Haastateltavat ilmaisivat pääasiassa olevansa hyvin tyytyväisiä omahoitajan toimintaan.

Haastattelujen mukaan omahoitajan ja potilaan yhteistyösuhde eri muodoissaan oli keskeistä omahoitajan toiminnassa. Omahoitaja nähtiin oman potilaansa hoidon asiantuntijana, ja tämän asioihin voimakkaimmin sitoutuneena hoitohenkilökunnan jäsenenä. Omahoitaja myös kantoi vastuun oman potilaansa hoidosta. Toisaalta omahoitaja voitiin nähdä ”vain” yhtenä hoitajana muiden joukossa, jolloin potilaan, omaisen ja omahoitajan välille ei muodostunut erityistä yhteistyösuhdetta.

Haastatteluissa painottui omaisten oma suhde omahoitajaan. Omaisen oma suhde omahoitajaan näyttäytyi positiivisena tai neutraalina. Joskus voimauttava suhde puuttui kokonaan. Moni omainen ei osannut ajatella itseään yhteistyösuhteessa omahoitajan kanssa, saati hoitotyön toimintojen kohteena. Haastatteluissa korostui haastateltujen käsitys omahoitajan roolista nimenomaan potilaan – ei omaisen – hoitajana.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa terveyskeskussairaalan osastoille tietoa siitä, miten pitkäaikaispotilaiden omaiset kokevat omahoitajuuden. Tätä tietoa voidaan myöhemmin käyttää toiminnan kehittämisen pohjana. Opinnäytetyön aiheeseen liittyvät kehityshaasteet käsittelevät omaisten roolin vahvistamista potilaan hoidossa. Toisaalta omahoitajan työn tunnetummaksi ja näkyvämmäksi tekeminen voisi vahvistaa omahoitajuutta ja mahdollistaa toimintamalliin liittyvien voimavarojen täyden käytön.

The purpose of this study was to survey family members’ conceptions of primary nursing in a health center hospital located in Pirkanmaa region. Another purpose was to find out, how the relatives of the long-term patients see their own relationship with the primary nurse. The data were collected by individual interviews. The data were analyzed by using qualitative content analysis.

According to the results, all the informants did not have a clear perception of who the primary nurse was, or what her tasks were. Nevertheless, the interviews produced a versatile description of primary nursing. The informants were mainly very content with the primary nurse’s action. The cooperative relationship between the primary nurse and the patient was essential. The primary nurse was seen responsible as well as a specialist regarding the care of her own patient. On the other hand, sometimes there was no special relationship between the primary nurse and the patient, and in those cases the primary nurse was “just another nurse” among others. The relationship between the family members and the primary nurse was emphasized in the interviews. The relationship was either positive or neutral. Sometimes there was no restorative relationship. According to the informants, the role of the primary nurse was to care for a patient – not the family member.

The objective of this study was to provide new information on how the family members see the outcome of primary nursing in a health center hospital. The data collected can be used as a basis for developing family-centered nursing in this environment. On the other hand, increasing the knowledge of the primary nursing among patients and family members could be beneficial. This could strengthen the operational model of primary nursing, and also enable the full utilization of this model.