Rakennuksen energiatodistus: ET-luvusta E-lukuun
Pihlainen, Aake (2013)
Pihlainen, Aake
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121621343
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121621343
Tiivistelmä
Energiatehokkuuden merkitys on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Tähän ovat vaikuttaneet esimerkiksi energian hinnan voimakas nouseminen sekä ilmastosopimusten tavoitteet päästörajoineen. Rakennukset kuluttavat Suomessa lähes 40% koko maan kokonaisenergiankulutuksesta, joten energiatehokkaalla rakentamisella on suuri merkitys. Rakennusten energiatehokkuutta kuvaamaan on kehitetty rakennuksen energiatodistus.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on perehtyä energiatodistusta määrittävään normistoon ja tiivistää energiatodistuksen pääasialliset tavoitteet ja tehtävät. Lisäksi opinnäytetyössä selvitetään esimerkkirakennuksen energialuokka uuden ja vanhan lainsäädännön mukaisesti.
Energiatodistuslainsäädännön pohjana on Euroopan unionin lainsäädäntö. Suomessa energiatodistuksen laatimista sääntelee laki rakennuksen energiatodistuksesta (50/2013), joka korvaa aiemmin käytössä olleen lain rakennuksen energiatodistuksesta (487/2013). Lisäksi lain toimeenpanoa säädellään myös asetuksilla sekä Suomen rakentamismääräyskokoelman osilla C3, C4, D2, D3 ja D5.
Esimerkkikohteen energialuokat uudella ja vanhalla tavalla laskettuna olivat melko lähellä toisiaan. Suurimman eron laskennassa aiheuttavat energiamuodon kertoimet, jotka vaikuttavat rakennuksen energialuokkaan käytetyn lämmitystavan mukaisesti. Energiamuodon kertoimien käyttäminen on herättänyt kovaa kritiikkiä erityisesti olemassa olevien rakennusten kohdalla. Esimerkkirakennuksen energialuokaksi muodostui uuden lain mukaisella laskentatavalla E kun taas vanhan lainsäädännön mukaisella laskentatavalla rakennuksen energialuokka olisi ollut D.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on perehtyä energiatodistusta määrittävään normistoon ja tiivistää energiatodistuksen pääasialliset tavoitteet ja tehtävät. Lisäksi opinnäytetyössä selvitetään esimerkkirakennuksen energialuokka uuden ja vanhan lainsäädännön mukaisesti.
Energiatodistuslainsäädännön pohjana on Euroopan unionin lainsäädäntö. Suomessa energiatodistuksen laatimista sääntelee laki rakennuksen energiatodistuksesta (50/2013), joka korvaa aiemmin käytössä olleen lain rakennuksen energiatodistuksesta (487/2013). Lisäksi lain toimeenpanoa säädellään myös asetuksilla sekä Suomen rakentamismääräyskokoelman osilla C3, C4, D2, D3 ja D5.
Esimerkkikohteen energialuokat uudella ja vanhalla tavalla laskettuna olivat melko lähellä toisiaan. Suurimman eron laskennassa aiheuttavat energiamuodon kertoimet, jotka vaikuttavat rakennuksen energialuokkaan käytetyn lämmitystavan mukaisesti. Energiamuodon kertoimien käyttäminen on herättänyt kovaa kritiikkiä erityisesti olemassa olevien rakennusten kohdalla. Esimerkkirakennuksen energialuokaksi muodostui uuden lain mukaisella laskentatavalla E kun taas vanhan lainsäädännön mukaisella laskentatavalla rakennuksen energialuokka olisi ollut D.