Sosiaalisesti estynyt lapsi päiväkodissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millainen on temperamentiltaan sosiaalisesti estynyt lapsi päiväkodissa ja miten hänet kohdataan. Opinnäytetyössä keskityttiin temperamenttioppiin, erityisesti temperamenttipiirteeseen sosiaalinen estyneisyys sekä siihen, millaisia käytännön keinoja päiväkodin henkilökunnalla on sosiaalisesti estyneen lapsen kohtaamiseen. Tavoitteena oli antaa temperamenttiaiheelle enemmän näkyvyyttä päivähoitoalalla, jolle sosionomi (AMK) voi työtehtävissään sijoittua. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui viisi varhais-kasvattajaa ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina.

Sosiaalinen estyneisyys on synnynnäinen, lähes muuttumaton temperamenttipiirre. Se kuvaa sitä toimintatyyliä ja reagointitapaa, miten lapsi kokee uuden tilanteen. Sosiaaliseen estyneisyyteen liittyviä tekijöitä voidaan löytää myös perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Tärkeätä olisi tunnistaa kyseinen temperamenttipiirre, jotta sosiaalisesti estynyttä lasta voitaisiin tukea hänen ominaista temperamenttiaan kunnioittaen. Tutkimuksessa korostui sosiaalisesti estyneen lapsen vetäytyminen ja sulkeutuminen uudessa ja lapsen epämiellyttäväksi kokemassa tilanteessa. Tämä korostui erityisesti suurissa toimintaryhmissä.

Tutkimustuloksissa korostui toiminnan suunnittelu ja ohjaus. Erityisen tärkeinä pidettiin myös lapsen ominaispiirteiden huomioimista, kasvattajan itsetuntemusta ja tunnekasvatusta.

The purpose of this study was to find out what kind of a child is one who has a socially inhibited temperament and how does it come out in a day care center, as well as what kind of actions should one take when encountering a socially inhibited child.

The study focused on temperament theory and especially on the feature socially inhibition and what kind of means day care workers used when encountering a socially inhibited child. The aim was to give more visibility for the theme temperament in a day care field where bachelor of social services can work.

As a research method a thematic interview was used to collect data from five early childhood educators. The interviews were carried out individually.

Social inhibition is an inborn, almost an immutable temperament feature. It describes the way how a child acts or reacts when experiencing a new situation. Factors that influence social inhabitation can be cooperative action of heritage and environment. It would be important to identify this temperament feature, so that one could support a socially inhibited child and to respect his typical temperament.

These results showed that a socially inhibited child withdrew in an uncomfortable situation. This became emphasized especially in large action groups. The findings emphasized the planning of activity and guidance. Especially important was to pay attention to a child’s characteristic features, educator’s self- awareness and emotional education.