LAULUNOPETTAJAN PEDAGOGISEN AJATTELUN MUODOSTUMINEN : Laulunopettajuuden kehittäminen kirjallisuuden ja reflektion avulla

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee instrumenttipedagogin työn arvopohjaa ja sen vaikutuksia käytännön työhön. Työn päämääränä oli kirjallisuuteen tutustumisen ja reflektion avulla kehittää tekijän omaa laulunopettajuutta. Kirjoittaja pyrki tunneilmaisupainotteiseen ja oppilaslähtöiseen pedagogiikkaan, ja muodosti tätä tukevan ihmis- ja oppimiskäsityksen opettamisensa pohjaksi. Tutkimus selvitti myös laajemmin millaista hyötyä oman arvopohjan tiedostamisesta voi opettajalle olla, ja millä tavoin arvotietoisuus ilmenee käytännön työssä. Tutkimuksessa kartoitettiin myös instrumenttiopettajan muuttuvaa työnkuvaa ja lisääntyviä pedagogisia sekä kasvatuksellisia haasteita 2010-luvulla.

Opinnäyte on fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimustraditioon perustuva narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Lähdemateriaalina käytettiin tieteellisen kirjallisuuden lisäksi kirjoittajan omakohtaisia kokemuksia laulunopettajan ja laulajan työstä. Tekijä rakensi oman ihmis-, oppimis- ja opettamiskäsityksensä humanistisen ihmiskäsityksen ja humanistis-kokemuksellisen oppimiskäsityksen pohjalta. Oppimisen malliksi valikoitui David A. Kolbin kokemuksellisen oppimisen paradigma.

Kirjallisuuskatsauksesta kävi ilmi, että opettajan ihmis- ja oppimiskäsitykset vaikuttavat käytännön työhön. Opinnäytetyöprosessi auttoi ymmärtämään syvemmin instrumenttiopettajan ammatin ja työn kuvaa ja niiden haasteita muuttuvassa maailmassa. Tekijä syvensi ihmis- ja oppimiskäsitystään ja loi näin opettajan käyttöteoriaansa ja ammatillista identiteettiään. Kirjoittaja havaitsi, että humanistinen ihmis- ja oppimiskäsitys sopii laulunopiskeluun instrumentin psyko-fyysisen ja kokonaisvaltaisen luonteen vuoksi. Katsaus osoitti myös, että instrumenttiopettajien pedagogista ajattelua olisi syytä kehittää alalle tyypillisen mestari–kisälli -perinteen lisäksi myös kasvatustieteellisten teorioiden pohjalta, jotta oma pedagoginen käsitys muotoutuisi tarpeeksi laajaksi. Tietoisesti omaa pedagogista näkemystään kehittämällä instrumenttiopettaja monipuolistaa työnsä toteutusta ja pystyy paremmin vastaamaan 2010-luvun pedagogisiin haasteisiin, kuten ryhmäopetukseen sekä aikuis-, ikäihmis- ja erityisoppilaiden tarpeisiin.

This thesis deals with the value base of an instrument pedagogue’s work and its impact on practice. The goal of this work was to improve the author’s own work as a voice teacher and to develop her professional identity through literature and reflection. The aim was to develop a student-centered way of teaching, in which emotional expression would be emphasized as well as to support the formation of the author’s own perception of human nature and learning. The study also examined the benefits that teachers could achieve by being aware of their values and the impact that this awareness can have on professional practice. The study also focused on instrument teachers’ changing job descriptions and the increasing educational and pedagogical challenges in the 2010s.

This thesis is a narrative literature review based on the phenomenological-hermeneutic research tradition. Scientific literature and the author’s personal experiences of a voice teacher’s and singer’s work were used as source material. The author built her own perception of human nature, learning and teaching on the basis of the humanistic and humanistic-experiential approaches. David A. Kolb’s paradigm of experiential learning was chosen as a learning model.

The literature review revealed that a teacher’s perceptions on human nature, learning and teaching had an effect on the practical work. The thesis process helped to understand an instrument pedagogue’s work and profession more deeply, and also the job description and its challenges in a changing world. By deepening her perceptions of human nature and learning, the author created ways to improve her work practices and professional identity. The author found that a humanistic approach to human nature and learning was suitable for voice studies because of the instrument’s psycho-physical and holistic nature. The review also showed that instrument teachers’ pedagogical thinking should be developed not only based on the traditional master-apprentice tradition, but also on the basis of educational theories in order to form a sufficiently extensive pedagogical understanding. By consciously developing their pedagogical vision, instrument teachers could vary their teaching and be able to better respond to the modern challenges, such as group teaching and teaching of adults, elderly people and pupils with special needs.