Koulukiusaaminen WinNovan lähihoitajaopiskelijoiden kokemana
Torkkeli, Jaana (2013)
Torkkeli, Jaana
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112919135
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112919135
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ja minkälaista sekä missä koulukiusaamista toisen asteen koulutuksessa esiintyy. Lisäksi selvitettiin, miten opiskelijoiden mielestä koulukiusaamiseen on puututtu ja miten he toivovat siihen puututtavan. Tutkimus tehtiin opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa koulukiusaamisesta toisen asteen koulutuksen opettajille ja kouluterveydenhoitajalle, jotta mahdollinen koulukiusaaminen havaittaisiin ajoissa ja siihen voitaisiin puuttua nopeasti ja tehokkaasti.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin Mannerveden ja Sihvosen laatimaa kyselylomaketta, johon tehtiin pieniä muutoksia. Kohdejoukkona olivat WinNovan nuorisoasteen ensimmäisen ja toisen lukuvuoden lähihoitajaopiskelijat (N=94), jotka olivat aineistonkeruuhetkellä tavoitettavissa. Täytettyjä kyselylomakkeita palautti 67 ja niistä 65 voitiin ottaa analysoitavaksi. Vastausprosentti oli 71.
Tuloksissa ilmeni, että Rauman lähihoitajaopiskelijat kokivat koulukiusaamista tapahtuvan. Kiusaaminen ilmeni enimmäkseen haukkumisena ja nimittelynä, pahan puhumisena selän takana, juoruiluna, ryhmän ulkopuolelle jättämisenä, syrjimisenä sekä pilkkaamisena ja naurunalaiseksi tekemisenä. Koulukiusaamisen huomaamisesta ja koulukiusatuksi tulemisesta opiskelijat kertoivat eniten kavereille. Koulukiusaamista tapahtui useimmiten tauolla ja teoriatunnilla. Kyselyyn vastanneista Rauman lähihoitajaopiskelijoista yli puolet eivät tienneet, miten koulukiusaamiseen oli puututtu ammattikoulussa. Eniten koulukiusaamiseen toivottiin puututtavan keskustelemalla asiaan kuuluvien kanssa.
Jatkossa voitaisiin selvittää koulukiusaamiseen johtaneita syitä sekä kartoittaa, onko kiusaamista muissa ammattikouluissa. Lisäksi olisi hyödyllistä selvittää, onko kiusaaminen ollut aina opiskelijoiden välistä vai onko kiusaamiseen osallistunut myös opettajia tai muuta henkilökuntaa.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin Mannerveden ja Sihvosen laatimaa kyselylomaketta, johon tehtiin pieniä muutoksia. Kohdejoukkona olivat WinNovan nuorisoasteen ensimmäisen ja toisen lukuvuoden lähihoitajaopiskelijat (N=94), jotka olivat aineistonkeruuhetkellä tavoitettavissa. Täytettyjä kyselylomakkeita palautti 67 ja niistä 65 voitiin ottaa analysoitavaksi. Vastausprosentti oli 71.
Tuloksissa ilmeni, että Rauman lähihoitajaopiskelijat kokivat koulukiusaamista tapahtuvan. Kiusaaminen ilmeni enimmäkseen haukkumisena ja nimittelynä, pahan puhumisena selän takana, juoruiluna, ryhmän ulkopuolelle jättämisenä, syrjimisenä sekä pilkkaamisena ja naurunalaiseksi tekemisenä. Koulukiusaamisen huomaamisesta ja koulukiusatuksi tulemisesta opiskelijat kertoivat eniten kavereille. Koulukiusaamista tapahtui useimmiten tauolla ja teoriatunnilla. Kyselyyn vastanneista Rauman lähihoitajaopiskelijoista yli puolet eivät tienneet, miten koulukiusaamiseen oli puututtu ammattikoulussa. Eniten koulukiusaamiseen toivottiin puututtavan keskustelemalla asiaan kuuluvien kanssa.
Jatkossa voitaisiin selvittää koulukiusaamiseen johtaneita syitä sekä kartoittaa, onko kiusaamista muissa ammattikouluissa. Lisäksi olisi hyödyllistä selvittää, onko kiusaaminen ollut aina opiskelijoiden välistä vai onko kiusaamiseen osallistunut myös opettajia tai muuta henkilökuntaa.