Siivekkäät : Kalligrafiatyöt osana kahden tekijän teemallista näyttelyä

Abstract

Tässä raportissa kerrotaan yhden näyttelyn, erityisesti sen kalligrafisen osakokonaisuuden, suunnittelu- ja valmistumisprosessista. Taiteellinen osuus, 11 mustavalkoista kalligrafista työtä, oli esillä näyttelyssä Satakunnan Museon kahvilassa Porissa 7.5–9.6.2013. Kuvat töistä sisältyvät tähän raporttiin.

Kirjoittajan työt muodostivat puolet näyttelyn kokonaisuudesta. Näyttelyn teema oli siivekkäät, josta tuli myös näyttelyn nimi. Lähtökohtaidea kahden tekijän yhteistyölle syntyi sen pohjalle, mistä tekijät muutenkin olivat tahoillaan kiinnostuneet. Teema oli molemmille yhteinen, vaikka toteutus olikin molemmilla aivan erilainen. Kirjoittaja aloitti idea- ja työpäiväkirjan jo 12.9.2011, mutta lopullisten teosten tekeminen ajoittui talveen ja kevääseen vuonna 2013. Lähtökohtana olivat linnut, ja teema rajautui vielä isoihin petolintuihin, erityisesti haukkoihin ja kotkiin.

Työn taustalla ovat Hans-Joachim Burgertin kehittämät ja Thomas Ingmiren siitä jatkamat ajatukset kalligrafian visuaalisuudesta, jolloin kuva on kiinnostavampi kuin tekstin luettavuus. Puhutaan visuaalisesta tai kokeellisesta kalligrafiasta. Tekstien kirjainmuodoilla – tai osassa teoksista kokonaisuudella – Sankari on hakenut sekä eri tavoin lintumaista että muutoin tekstiin sopivaa tunnelmaa: voimaa, avaruutta ja graafisuutta, toisinaan myös muun muassa öistä mystisyyttä. Osassa töissä teksti on luettavissa, osassa hyvin vaikealukuista, mutta taustalla useimmissa töissä on silti teksti ja sen herättämä mielikuva tai virittämä tunnelma. Lisäksi kaksi työtä on tehty piirretyin kirjaimin. Vaikka tekijän lähtökohta onkin kiinnostus erityisesti visuaaliseen kalligrafiaan, osa töistä on kuitenkin lähellä perinteistä länsimaista kalligrafiaa. Taustalla, joskin raportissa varsin pienessä roolissa, ovat myös pohdinnat identiteetistä sekä voimasta tai energiasta, jota kutsutaan muun muassa nimellä ”ki” (engl.chi).

Raportin lopuksi kirjoittaja toteaa, että häntä kiinnostavat edelleen työn teema, kalligrafisten kokeilujen jatkaminen, kalligrafian värit/mustavalkoisuus, erilaiset kuvioinnit, pinnat ja materiaalit sekä liike ja rytmi kirjainmuodoissa sekä tekemisessä. Tämä tarkoittaa, että uusia töitä on suunnitteilla ja että omia visuaalisen kalligrafian mahdollisuuksia on tutkittava edelleen.

This report describes an exhibition process, from the first plans until the exhibition itself. The artistic part of the thesis, i.e. 11 black-and-white calligraphic pieces, formed a half of an exhibition in the Café of Satakunta Museum in Pori, Finland, from May 7 to June 9, 2013. The photos of the calligraphy are included in the report.

The author’s calligraphic work formed one half of the exhibition, the second half being paintings. The exhibition theme was ’winged’, which was chosen as the title of the exhibition, too. The basis for the cooperation was the calligrapher’s and the painter’s separate but still shared interests. The artists shared the theme, even though the realization was totally different. The first note in the author’s working diary is from September 12, 2011, but the actual calligraphic hands-on phase took place in the winter and spring 2013. The specific idea for her was big birds, which was then defined even more to raptors, specifically to hawks and eagles. In the background, though having a small role in the report, there are contemplations on identity, and on the energy called ’chi’.

The theoretic background lies in Hans-Joachim Burgert’s thoughts on the visual character of calligraphy, which Thomas Ingmire has developed further. In this line of thought which could be called visual or experimental calligraphy, the visual image is more interesting than the (pure) legibility and readability of the text. Sankari has been exploring bird-likelihood and otherwise relevant atmosphere e.g. with different kinds of bird-resembling letterforms (though they are not truly burgertian or ingmirian), with invented alphabets, In some pieces the right feel – power, space, graphic composition and feeling of a night-time mystery – has been attempted to achieve with the whole composition, not with letterforms. Furthermore, in some pieces the text is readable, in others less-readable. Still, there is a text as a basis in almost all of them, as well as the mental image awakened, or feeling tuned by the text. However, two pieces are done as drawn letters, without a text. Although the author is most interested in visual and experimental calligraphy, part of the pieces belongs to the readable tradition.

After reporting the process, the author states that she is still interested in the theme, in continuing with the experiments, in the use of colour and black-and-white, in the variety of patterns, textures and materials, as well as in movement and rhythm in the letterforms and in the physical act of doing. This means that new work needs to be done, and the possibilities/potential of one’s own visual calligraphy needs to be explored further.