Nuorten näkemyksiä sukupolvia yhdistävästä toiminnasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa nuorten näkemyksiä sukupolvia yhdistävästä toiminnasta. Työn tavoitteena oli saada nuorten ääni kuuluvammaksi silloin, kun suunnitellaan yhteistä toimintaa nuorille ja ikäihmisille. Työn taustalla oli halu edistää ja monipuolistaa sukupolvien välistä kohtaamista, joka painottuu usein lasten ja ikäihmisten välisen toiminnan järjestämiseen. Toiveena oli, että tulevaisuudessa eri toiminnan järjestäjät ja organisaatiot voivat hyötyä tämän työn kautta esiin nousseista nuorten näkemyksistä siitä, millaista sukupolvien välinen toiminta voisi olla, mikä mahdollistaa tällaisen toiminnan ja missä toiminta voitaisiin järjestää.

Tutkimus on muodoltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Sitä varten tarvittava aineisto kerättiin Tampereen Hatanpään lukion 17–19-vuotiailta opiskelijoilta eläytymismenetelmää soveltaen. Nuorten näkemyksiä kerättiin eläytymismenetelmälle ominaisen kehyskertomuksen avulla, jonka tarkoituksena oli orientoida vastaajat tutkittavaan aiheeseen ja kirjoittamaan siitä lyhyehkö kirjoitelma. Aineisto koostui kolmestakymmenestä kirjoitelmasta. Kirjoitelmat kerättiin marraskuun alussa vuonna 2013 ja aineiston analysointi tehtiin vastaukset teemoittelemalla.

Opinnäytetyön tutkimustuloksista selvisi, että sukupolvien välisen toiminnan mahdollistavat tekijät erosivat hieman toisistaan sen mukaan kohdentuiko toiminnan mahdollistaminen erikseen ikäihmisille tai nuorille vai kummallekin ikäryhmälle yhteisesti. Nuoret toivat vastauksissaan esiin, että toiminnan järjestäjät ja yhteiskunta ovat myös avain-asemassa mahdollistamassa sukupolvien välistä toimintaa. Nuorten näkemykset sukupolvia yhdistävästä konkreettisesta toiminnasta painottuivat yhdessä liikkumiseen, kulttuurin kokemiseen ja tekemiseen sekä tietotaidon molemminpuoliseen jakamiseen. Toiminnan järjestämispaikkana kannatusta saivat koulut ja erilaiset toimitilat, kuten nuorisotalot tai erikseen tähän tarpeeseen perustetut toimintakeskukset.

Sukupolvien kohtaaminen arkisissa tilanteissa ei ole itsestäänselvyys nyky-yhteiskunnassamme. Jotta sukupolvien välinen yhteys säilyisi, tarvitaan toisinaan ulkopuolista kannustusta ja innostusta kokoamaan ihmisiä yhteisen toiminnan äärelle. Tämän opinnäytetyön avulla palveluiden tarjoajat voivat huomioida nuorten näkemykset toimintaa suunnitellessaan.

The purpose of this thesis was to identify young people’s views of the intergenerational activities. The aim was to get young people’s voice louder when planning mutual activities to young and elderly people. The reason for this thesis was an interest to promote intergenerational encounters which is commonly emphasized in planning shared activities to children and elderly people. The anticipation is that in the future various organizations can benefit from young people’s opinions about what kind of intergenerational activities there can be and what enables this kind of action but also where the activities can be organized.

This was a qualitative study. The data was collected in Tampere from the students of Hatanpää high school aged 17 to 19 years old. Data was collected by using and applying the method of empathybased stories and analyzed by thematising. There were 30 volunteers among the students who wrote continuation of the frame story.

The results showed that the factors that enabled the intergenerational activities were slightly different depending on if they were specifically directed to young or elderly people or both age groups together. In the writings students brought out that also municipalities and activities organizers plays a key role in enabling the intergenerational activities. Young people’s views about the concrete activities between these two generations centered on collective physical training but also experiencing and making different kind of cultural things together. They also highlighted the importance of the transmission of knowledge and skills from generation to generation. Schools and different kind of premises for example community centers got the most support between students when they analysed places where this sort of intergenerational activities could be organized.

In today’s society it is not a selfevident truth that generations will encounter in everyday situations. At times people need some external encouragement and enthusiasm in order to continue the connection between generations. This thesis allows service providers to take young people’s opinions into account if they are planning intergenerational activities.