Testing fungal DNA on ligation detection reaction microarray
Tonteri, Ossi (2009)
Tonteri, Ossi
Lahden ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001141269
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001141269
Tiivistelmä
Tämän opinnäytteen tavoitteena oli testata kuinka hyvin LDR- mikrosiru (Ligation Detection Reaction) kykenee havaitsemaan sienilajien puhdasviljelmästä eristettyä DNA:ta. Opinnäytteessä käytettyjä koettimia oli testattu aikaisemmin vain polyakryyliamidigeelielektroforeesilla (PAGE), mutta tässä työssä näitä koettimia testattiin ensimmäistä kertaa mikrosirulla. Opinnäyte oli osana YMLI A30175 -projektia, joka on rahoitettu EU:n aluekehitysrahastosta.
Opinnäyte koostui kolmesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa LDR sirujen testauksessa käytettävät DNA-templaatit, jotka koostuivat sienten ribosomaalisen DNA:n välialueista (ITS-alue), monistettiin polymeraasiketjureaktion (PCR) avulla. PCR-tuotteiden laatu varmistettiin elektroforeesigeelillä. Toinen vaihe koostui ligaatiosta ja hybridisaatiosta. Ligaatiossa PCR-tuotteet ja alukeparit liitettiin yhteen ligaatioreaktion avulla. Hybridisaatiossa ligaatiotuotteet hybridisoitiin mikrosirun pinnalla olevien alukkeiden kanssa ja syntyneet fluoresenssitasot mitattiin skannerilla. Kolmannessa vaiheessa tuloksia analysoitiin käyttämällä Bioconductor-ohjelmaa.
Opinnäytteessä testatuista 24 alukeparista 7 antoi selkeästi positiivisen tuloksen. Kaksi alukepareista voitiin luokitella toimivan heikosti, koska vain toinen alukkeiden templaateista antoi heikosti tai vahvasti positiivisen tuloksen. Viisitoista aluketta antoivat negatiivisen tuloksen. Näistä neljä oli antanut aikaisemmin negatiivisen tai epäselvän tuloksen PAGE-geelillä tai niitä ei ollut aikaisemmin testattu. Lisäksi yhden alukkeen sekvenssissä huomattiin virheitä. Käytettyjen näytteiden konsentraatio oli alhainen ja saattoi osaltaan vaikuttaa tuloksiin.
Tulokset osoittivat, että vaikka osa käytetyistä koettimista ei toiminut, osa kuitenkin antoi positiivisen tuloksen sirulla. Huonosti toimineet alukkeet tarvitsivat enemmän kokeita, jotta saataisiin varmuus niiden toiminnasta.
Opinnäyte koostui kolmesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa LDR sirujen testauksessa käytettävät DNA-templaatit, jotka koostuivat sienten ribosomaalisen DNA:n välialueista (ITS-alue), monistettiin polymeraasiketjureaktion (PCR) avulla. PCR-tuotteiden laatu varmistettiin elektroforeesigeelillä. Toinen vaihe koostui ligaatiosta ja hybridisaatiosta. Ligaatiossa PCR-tuotteet ja alukeparit liitettiin yhteen ligaatioreaktion avulla. Hybridisaatiossa ligaatiotuotteet hybridisoitiin mikrosirun pinnalla olevien alukkeiden kanssa ja syntyneet fluoresenssitasot mitattiin skannerilla. Kolmannessa vaiheessa tuloksia analysoitiin käyttämällä Bioconductor-ohjelmaa.
Opinnäytteessä testatuista 24 alukeparista 7 antoi selkeästi positiivisen tuloksen. Kaksi alukepareista voitiin luokitella toimivan heikosti, koska vain toinen alukkeiden templaateista antoi heikosti tai vahvasti positiivisen tuloksen. Viisitoista aluketta antoivat negatiivisen tuloksen. Näistä neljä oli antanut aikaisemmin negatiivisen tai epäselvän tuloksen PAGE-geelillä tai niitä ei ollut aikaisemmin testattu. Lisäksi yhden alukkeen sekvenssissä huomattiin virheitä. Käytettyjen näytteiden konsentraatio oli alhainen ja saattoi osaltaan vaikuttaa tuloksiin.
Tulokset osoittivat, että vaikka osa käytetyistä koettimista ei toiminut, osa kuitenkin antoi positiivisen tuloksen sirulla. Huonosti toimineet alukkeet tarvitsivat enemmän kokeita, jotta saataisiin varmuus niiden toiminnasta.