Rakkaus ja parisuhde osana ikäihmisen hyvinvointia

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin ikäihmisten kokemuksia rakkaudesta ja parisuhteesta osana sosiaalista hyvinvointia. Ikäihmisten rakkautta ja parisuhdetta sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta on tutkittu vähän. Aineistona kvalitatiivisessa tutkimuksessa käytettiin ikäihmisten omia kirjoitelmia, joissa oli ohjeistus helpottamassa ikäihmisten kirjoittamista. Opinnäytetyössä analysoitiin ikäihmisten vapaamuotoisia kirjoitelmia aineistolähtöisesti käyttäen teemoittelua menetelmänä. Tulosten yhteydessä käytettiin kirjoitelmista nousseita lainauksia. Ikäihmiset kirjoittivat tarinoitaan vapaa-ajallaan, päiväkeskuksessa ja kotonaan.

Tutkimukseen osallistui Kiiskinmäen päiväkeskuksen ja Seniorisentterin 65 vuotta täyttäneitä asiakkaita. Kirjoitelmia palautui molemmista kohteista tutkimukseen tarkoitettuihin postilaatikoihin sekä muutama kirjoitelma myös sähköpostitse. Tutkimukseen osallistui 10 henkilöä, joista viisi oli naisia ja viisi oli miehiä.

Tärkeimpänä ajatuksena opinnäytetyön tuloksista nousi, etteivät rakkauden tuntemukset häviä ikääntyneenäkään. Rakkaus tuo ikäihmisten elämään turvallisuutta ja tasapainoa. Se on kumppanista huolehtimista, toverillisuutta romantiikkaa unohtamatta, ja läheisyys on ikääntyessä seksiä arvokkaampaa. Muistot ovat tärkeitä ja myös vastoinkäymiset vahvistavat. Yksinäisyyden tunnetta lieventäviä tekijöitä ovat monelle ystävät ja harrastukset. Myös uuden parisuhteen löytäminen nähtiin ikäihmisten keskuudessa mahdollisena ja elämää voimaannuttavana tekijänä.

Opinnäytetyöstä toivomme olevan paljon hyötyä sekä ikäihmisille itselleen että työntekijöille, jotta myös työelämässä hyödynnettäisiin tutkimuksesta saatua tietoa ikäihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Varsinkin sosionomeilla on tässä asiassa suuri merkitys tulevaisuudessa. Jatkotutkimusaiheena olisi hyvä selvittää, millä tavoin ikäihmisiä tuetaan heidän lähipiirissään ja hoitolaitoksissa parisuhde- ja seksuaalisuusasioissa sekä miten omaiset ja ikäihmisiä hoitava henkilökunta suhtautuvat näihin asioihin. Jatkotutkimuksia tarvitaan, koska ikääntyneillä on yhtäläinen oikeus saada tukea sekä neuvontaa näissä asioissa kuin nuoremmilla henkilöilläkin.

We studied elderly’s experiences in their love and relationship as part of the social well-being. Our study was qualitative. As a material we used the elderly’s own writings which had introductions to guidance to facilitate the writing. We analyzed elderly’s free-form essays using themeing-method that allows material based results. We used the original essays quotes in connection results of research. Elderly wrote their stories in their spare time, at a day care center and home.

The participants of the study were the clients aged 65 and older of Kiiskinmäki Day Care Center and Senior Center. Essays returned to mailboxes and a few essays were sent by e-mail. Writings totalled to 10 letters and the research included five women and five men.

Elderly’s love and relationships from the perspective of social well-being has been studied little. We aimed to study the new information on the subject and to bring this little researched issue to public. We believe the study to be very useful as well as elderly themselves and the social work employees. We wanted the research to strengthen the skills by the information we received from elderly’s well-being. In our view especially bachelors of social work in this matter have a great importance in the future.

Results of the research strengthened our visions and theory of elderly’s love and relationships. The main results of the study were that age doesn’t change the experiencing love. It remains trough life but it changes form from romantic love to companiote love which includes caring, common points of interests and proximity.