Dynaamisten kyvykkyyksien näkökulma korkeakoulun monitoimijaiseen yhteistyöhön

Abstract

Strategisen johtamisen tutkimus on kiinnostunut siitä, miksi jokin tietty yritys, organisaatio tai vaikkapa verkosto, menestyy paremmin kuin kilpailijansa. Selitystä on vuosikymmenten aikana etsitty niin dominoivasta markkina-asemasta (esim. Porter 1980, 1981) kuin yritysten sisäisistä resursseistakin (Barney 1991). Viime vuosikymmeninä toimintaympäristön muutokset ja jatkuvan uudistumisen tarpeen huomioiva näkemys – dynaamiset kyvykkyydet – on vakiinnuttanut roolinsa yhtenä johtavista strategisen johtamisen näkökulmista (Schilke, Hu & Helfat 2018). Dynaamiset kyvykkyydet voidaan määritellä yrityksen kyvyksi integroida, rakentaa ja muokata sisäisiä sekä ulkoisia resursseja ja kyvykkyyksiä nopeasti muuttuvaan ympäristöön reagoimiseksi (Teece, Pisano & Shuen 1997).

Ajan myötä dynaamisten kyvykkyyksien näkökulma on laajentunut alkuperäisestä fokuksestaan myös monitoimijaisen yhteistyön ja korkeakoulujen roolin tarkasteluun (esim. Heaton, Siegel & Teece 2019). Tässä artikkelissa esitellään dynaamisten kyvykkyyksien käsite ja perusoletukset, sekä tutustutetaan lukija ajankohtaiseen keskusteluun dynaamisten kyvykkyyksien merkityksestä korkeakoulujen innovaatio-ekosysteemeissä.