Ruoppauksen vaikutusten arviointi hapettomiin merenpohjiin inkubointikokeita hyödyntäen
Walli, Elisa (2021)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Walli, Elisa
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201141310
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201141310
Tiivistelmä
Sisäisen kuormitus on ilmiö, jossa merenpohjan sedimenttiin sitoutuneet ravinteet vapautuvat happitaseen laskiessa takaisin alusveteen. Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää sedimentin poiston vaikutuksia sisäiseen kuormitukseen ja alusveden happikatoon. Tutkimus tehtiin laboratoriossa inkubointikokeiden avulla Turun ammattikorkeakoulun tiloissa.
Ennen kokeen aloitusta suunniteltiin, testattiin ja rakennettiin koejärjestelmä, jonka avulla saatiin luotua mahdollisimman stabiilit ja luonnollisia oloja mukailevat olosuhteet 9 koeyksikölle. Luontaisista oloista poiketen lämpötila nostettiin 21 °C:seen inkubointiajan lyhentämiseksi. Koeyksikkö itsessään oli ylhäältä ja alhaalta tiiviiksi tulpattu metrin mittainen läpinäkyvä muoviputki, jonka sisällä oli häiriintymätön sedimenttipaasi ja sen yläpuolella merivesikerros.
Inkubointikokeita oli viisi. Inkubointikokeilla tutkittiin eri muuttujien kuten veden happipitoisuuden ja sedimenttikerrosten poiston vaikutuksia hapenkulutukseen sekä ravinteiden liikkumista sedimentin ja veden välillä. Ennen inkubointia koeyksiköistä mitattiin alkutilannearvot. Happipitoisuus mitattiin heti paikan päällä, jonka jälkeen laboratorioon lähetettiin vesinäytteet. Näytteistä analysoitiin ammoniumtyppi, nitraattityppi, kokonaistyppi, liuennut kokonaisfosfori, liuennut fosfaattifosfori, kokonaisrauta ja mangaani. Inkuboinnin jälkeen happipitoisuus ja vesinäytteet otettiin uudelleen. Ennen 2:sta. ja 3:tta. inkubaatiota osasta koeyksiköistä poistettiin sedimenttiä, josta analysoitiin kuiva-aineen, liuenneen kokonaisfosforin, kokonaistypen, kokonaisraudan ja biokemiallinen hapenkulutus määrä. Koeyksiköiden oletettua nopeampi hapenkulutus aiheutti ongelmia eri tavoin käsiteltyjen koeyksiköiden hapenkulutuksen vertailussa ja tutkimustulosten tulkinnassa.
Tutkimuksen pohjalta selvisi, että sedimenttiä poistamalla pystytään hidastamaan hapenkulutusta ja veden fosforipitoisuudet laskivat. Kuitenkin lisätutkimuksia on tehtävä ennen käytännönkokeita.
Ennen kokeen aloitusta suunniteltiin, testattiin ja rakennettiin koejärjestelmä, jonka avulla saatiin luotua mahdollisimman stabiilit ja luonnollisia oloja mukailevat olosuhteet 9 koeyksikölle. Luontaisista oloista poiketen lämpötila nostettiin 21 °C:seen inkubointiajan lyhentämiseksi. Koeyksikkö itsessään oli ylhäältä ja alhaalta tiiviiksi tulpattu metrin mittainen läpinäkyvä muoviputki, jonka sisällä oli häiriintymätön sedimenttipaasi ja sen yläpuolella merivesikerros.
Inkubointikokeita oli viisi. Inkubointikokeilla tutkittiin eri muuttujien kuten veden happipitoisuuden ja sedimenttikerrosten poiston vaikutuksia hapenkulutukseen sekä ravinteiden liikkumista sedimentin ja veden välillä. Ennen inkubointia koeyksiköistä mitattiin alkutilannearvot. Happipitoisuus mitattiin heti paikan päällä, jonka jälkeen laboratorioon lähetettiin vesinäytteet. Näytteistä analysoitiin ammoniumtyppi, nitraattityppi, kokonaistyppi, liuennut kokonaisfosfori, liuennut fosfaattifosfori, kokonaisrauta ja mangaani. Inkuboinnin jälkeen happipitoisuus ja vesinäytteet otettiin uudelleen. Ennen 2:sta. ja 3:tta. inkubaatiota osasta koeyksiköistä poistettiin sedimenttiä, josta analysoitiin kuiva-aineen, liuenneen kokonaisfosforin, kokonaistypen, kokonaisraudan ja biokemiallinen hapenkulutus määrä. Koeyksiköiden oletettua nopeampi hapenkulutus aiheutti ongelmia eri tavoin käsiteltyjen koeyksiköiden hapenkulutuksen vertailussa ja tutkimustulosten tulkinnassa.
Tutkimuksen pohjalta selvisi, että sedimenttiä poistamalla pystytään hidastamaan hapenkulutusta ja veden fosforipitoisuudet laskivat. Kuitenkin lisätutkimuksia on tehtävä ennen käytännönkokeita.