Nuorten itsemurhariskin tunnistaminen ja varhainen puuttuminen toisen asteen opiskeluterveydenhuollossa
Annala, Heli; Kleemola, Emmi (2021)
Annala, Heli
Kleemola, Emmi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201191425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201191425
Tiivistelmä
Suomessa itsemurhat ovat keskeinen kuolemansyy nuorilla. Itsemurhien riskiä lisää huomattavasti mielenterveysongelmat, jotka ovat kansanterveydellinen haaste. Nuorten oireilun tunnistaminen ja varhainen puuttuminen ovat avainasemassa nuorten itsemurhien ehkäisyssä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli teemahaastatteluiden avulla selvittää, miten itsemurhariski tunnistetaan opiskelijoilla ja miten varhainen puuttuminen toteutuu terveydenhoitajan työssä toisen asteen opiskeluterveydenhuollossa. Tavoitteena opinnäytetyössä oli kehittää terveydenhoitajan valmiuksia varhaiseen puuttumiseen ja nuorten auttamiseen itsemurhariskin tunnistamisen jälkeen. Lisäksi tavoitteena oli kehittää opinnäytetyöntekijöiden ammattitaitoa ja valmiuksia työelämään.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin nuorten itsemurhariskin ilmenemistä ja terveydenhoitajien kokemuksia varhaisesta puuttumisesta toisen asteen opiskeluterveydenhuollossa. Opinnäytetyössä haluttiin selvittää, miten terveydenhoitajat tunnistivat itsemurhariskin, miten terveydenhoitajat ottivat huolen puheeksi opiskelijoiden kanssa ja miten terveydenhoitajat tukivat opiskelijoita itsemurhariskin toteamisen jälkeen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto opinnäytetyöhön saatiin teemahaastatteluiden avulla neljältä terveydenhoitajalta, jotka työskentelivät ammattikoulun tai lukion opiskeluterveydenhuollossa.
Opinnäytetyön tuloksista tuli ilmi, että jokainen haastateltu terveydenhoitaja oli kohdannut nuoria opiskelijoita, jotka olivat itsemurhavaarassa. Terveydenhoitajilla oli valmiuksia tunnistaa nuorten itsetuhoista käyttäytymistä terveyskyselyiden, terveystarkastusten, kuuntelun ja nuorten käytöksestä tehtyjen havaintojen perusteella. Terveydenhoitajat ottivat asiat puheeksi suoraan ja avoimesti nuorten kanssa sekä ohjasivat nuoret tarvitsemansa avun piiriin. Terveydenhoitajilla oli useita yhteistyötahoja, jotka he kokivat tärkeiksi varhaisen puuttumisen kannalta. Tuloksista tuli kuitenkin myös ilmi, että terveydenhoitajat kokivat ajoittain avun saamisen nuorille haastavaksi. Kaikki terveydenhoitajat toivat ilmi tarpeen lisätä opiskeluterveydenhuollon resursseja, jotta aikaa olisi nuorten kuuntelemiseen ja kohtaamiseen. Opiskeluterveydenhuollon resursseja tulisi lisätä, jotta nuorten oireilu tunnistettaisiin tarpeeksi ajoissa ja näin mahdollisesti voitaisiin välttyä itsemurhilta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli teemahaastatteluiden avulla selvittää, miten itsemurhariski tunnistetaan opiskelijoilla ja miten varhainen puuttuminen toteutuu terveydenhoitajan työssä toisen asteen opiskeluterveydenhuollossa. Tavoitteena opinnäytetyössä oli kehittää terveydenhoitajan valmiuksia varhaiseen puuttumiseen ja nuorten auttamiseen itsemurhariskin tunnistamisen jälkeen. Lisäksi tavoitteena oli kehittää opinnäytetyöntekijöiden ammattitaitoa ja valmiuksia työelämään.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin nuorten itsemurhariskin ilmenemistä ja terveydenhoitajien kokemuksia varhaisesta puuttumisesta toisen asteen opiskeluterveydenhuollossa. Opinnäytetyössä haluttiin selvittää, miten terveydenhoitajat tunnistivat itsemurhariskin, miten terveydenhoitajat ottivat huolen puheeksi opiskelijoiden kanssa ja miten terveydenhoitajat tukivat opiskelijoita itsemurhariskin toteamisen jälkeen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto opinnäytetyöhön saatiin teemahaastatteluiden avulla neljältä terveydenhoitajalta, jotka työskentelivät ammattikoulun tai lukion opiskeluterveydenhuollossa.
Opinnäytetyön tuloksista tuli ilmi, että jokainen haastateltu terveydenhoitaja oli kohdannut nuoria opiskelijoita, jotka olivat itsemurhavaarassa. Terveydenhoitajilla oli valmiuksia tunnistaa nuorten itsetuhoista käyttäytymistä terveyskyselyiden, terveystarkastusten, kuuntelun ja nuorten käytöksestä tehtyjen havaintojen perusteella. Terveydenhoitajat ottivat asiat puheeksi suoraan ja avoimesti nuorten kanssa sekä ohjasivat nuoret tarvitsemansa avun piiriin. Terveydenhoitajilla oli useita yhteistyötahoja, jotka he kokivat tärkeiksi varhaisen puuttumisen kannalta. Tuloksista tuli kuitenkin myös ilmi, että terveydenhoitajat kokivat ajoittain avun saamisen nuorille haastavaksi. Kaikki terveydenhoitajat toivat ilmi tarpeen lisätä opiskeluterveydenhuollon resursseja, jotta aikaa olisi nuorten kuuntelemiseen ja kohtaamiseen. Opiskeluterveydenhuollon resursseja tulisi lisätä, jotta nuorten oireilu tunnistettaisiin tarpeeksi ajoissa ja näin mahdollisesti voitaisiin välttyä itsemurhilta.