Kuorosäveltapailun opettaminen aikuisille kuorolaulun vasta-alkajille
Sotejeff-Wilson, Jooa (2021)
Sotejeff-Wilson, Jooa
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201241606
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201241606
Tiivistelmä
Monet kuorolaulun harrastajat eivät ole saaneet opetusta säveltapailussa, mikä vaikuttaa niin yksilön kuin kuoronkin oppimiseen. Vaikka kuoronjohtajat arvostavat laulajien nuotinlukutaitoa, säveltapailun opetusta sisällytetään kuoroharjoituksiin harvoin. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisilla menetelmillä kuorosäveltapailua voi opettaa aikuisille kuorolaulun vasta-alkajille ja miten opetus yhdistetään kuoroharjoituksen eri osiin. Samalla selvitettiin kuorolaulussa ja säveltapailussa kehittymisen vaikutusta musiikilliseen minäkäsitykseen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena lomakekyselyin sekä yhden lukukauden kestäneessä opetuskokeilussa eräässä matalan kynnyksen kuorossa. Osallistujat kertoivat aiemmasta musiikin harrastuneisuudestaan, säveltapailutaidoistaan sekä toiveistaan opetuksen suhteen ennen kokeilun alkua. Opetus sisälsi säveltapailun perusasioita nuottien aika-arvoista juurisävelten tunnistamiseen ja niillä tapailemiseen. Kokeilun lopussa osallistujat vastasivat palautekyselyyn, jolla saatiin mittareita opetuksen toimivuuden arvioimiseen.
Säveltapailun opetusta kannattaa yhdistää kaikkiin kuoroharjoituksen osiin lämmittelystä ääni- ja ohjelmistoharjoituksiin. Osallistuvat pitivät myös lyhyitä teoriatuokioita hyödyllisinä. Sisällön runsautta tärkeämpää ovat opetuksen selkeys, toisto, kertaus ja välitön soveltaminen. Tehokkaita opetustapoja ovat rytmilorut, liikkeen ja rytmin/laulun yhdistäminen ja sykkeen taputtaminen. Sävelasteikkojen rakentaminen tuttujen motiivien avulla osoittautui melko nopeaksi opetusmenetelmäksi. Omien taitojen karttuminen näytti vaikuttavan positiivisesti osallistujien musiikilliseen minäkäsitykseen. Many choir singers have not received training in sight-singing: this affects their learning as individuals and the choir. Choir conductors value singers’ ability to read music yet they often do not teach sight-singing in their rehearsals. The main aim of this research was to identify what kind of methodology can be used to teach adult beginners in choir singing to sight-sing and how this teaching can be integrated into different aspects of choir rehearsals. The other aim was to see how developing skills in choir singing and sight-singing impacted on a singer’s musical identity.
This qualitative action research included a survey and a semester-long teaching practice in one beginner-level choir. At the beginning of the project, the participants provided information on their previous musical involvement, skills in sight-singing and expectations of the teaching. The teaching included the basics of sight-singing, such as time values, natural notes and using these in sight-singing. The efficiency of the teaching methods used was evaluated based on a feedback survey at the end of the teaching practice.
Teaching sight-singing should be integrated into every aspect of choir rehearsal, from warm-ups to learning vocal technique and repertoire. Participants also found short sessions on music theory useful. Clarity, repetition, reinforcement and immediate application are more important than the amount of content taught. Effective ways of teaching included rhythm rhymes, combining movement with rhythm/singing and tapping the beat. Building scales from melodic motifs that singers knew was a fairly fast method. Building on their skills appeared to have a positive influence on the participants’ musical identity.
Tutkimus toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena lomakekyselyin sekä yhden lukukauden kestäneessä opetuskokeilussa eräässä matalan kynnyksen kuorossa. Osallistujat kertoivat aiemmasta musiikin harrastuneisuudestaan, säveltapailutaidoistaan sekä toiveistaan opetuksen suhteen ennen kokeilun alkua. Opetus sisälsi säveltapailun perusasioita nuottien aika-arvoista juurisävelten tunnistamiseen ja niillä tapailemiseen. Kokeilun lopussa osallistujat vastasivat palautekyselyyn, jolla saatiin mittareita opetuksen toimivuuden arvioimiseen.
Säveltapailun opetusta kannattaa yhdistää kaikkiin kuoroharjoituksen osiin lämmittelystä ääni- ja ohjelmistoharjoituksiin. Osallistuvat pitivät myös lyhyitä teoriatuokioita hyödyllisinä. Sisällön runsautta tärkeämpää ovat opetuksen selkeys, toisto, kertaus ja välitön soveltaminen. Tehokkaita opetustapoja ovat rytmilorut, liikkeen ja rytmin/laulun yhdistäminen ja sykkeen taputtaminen. Sävelasteikkojen rakentaminen tuttujen motiivien avulla osoittautui melko nopeaksi opetusmenetelmäksi. Omien taitojen karttuminen näytti vaikuttavan positiivisesti osallistujien musiikilliseen minäkäsitykseen.
This qualitative action research included a survey and a semester-long teaching practice in one beginner-level choir. At the beginning of the project, the participants provided information on their previous musical involvement, skills in sight-singing and expectations of the teaching. The teaching included the basics of sight-singing, such as time values, natural notes and using these in sight-singing. The efficiency of the teaching methods used was evaluated based on a feedback survey at the end of the teaching practice.
Teaching sight-singing should be integrated into every aspect of choir rehearsal, from warm-ups to learning vocal technique and repertoire. Participants also found short sessions on music theory useful. Clarity, repetition, reinforcement and immediate application are more important than the amount of content taught. Effective ways of teaching included rhythm rhymes, combining movement with rhythm/singing and tapping the beat. Building scales from melodic motifs that singers knew was a fairly fast method. Building on their skills appeared to have a positive influence on the participants’ musical identity.