Vajaaravitsemusriskimittareiden tunteminen ja käyttäminen hoitotyössä valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemana
Ilomäki, Raita; Rajala, Outi; Rönn, Terhi (2022)
Ilomäki, Raita
Rajala, Outi
Rönn, Terhi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201241624
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201241624
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla vajaaravitsemusriskin tunnistamista ja seulontaan tarkoitettujen mittareiden opetusta sekä käyttöä hoitotyössä valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemana. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa vajaaravitsemusriskin tunnistamisen tarpeesta ja seulonnasta hoitotyössä sekä antaa tietoa mittareiden käytöstä ja kehittämiskohteista sairaanhoitajaopinnoissa.
Opinnäytetyöhön tehtiin avoimiin ja monivalintaisiin kysymyksiin pohjautuva kyselytutkimus. Opinnäytetyössä käytettiin tutkimusmenetelmänä triangulaatiota eli laadullisen ja määrällisen tutkimusmenetelmän yhdistelmää. Avointen kysymysten analysointiin käytettiin sisällönanalyysiä. Monivalintakysymykset analysoitiin Webropol-kyselytyökalun avulla. Osallistumispyynnön kyselyyn sai yhteensä satayksi (n=101) valmistuvaa sairaanhoitajaopiskelijaa, kyselyyn vastasi kolmekymmentäyhdeksän (n=39).
Vajaaravitsemusriskin seulontamittareiden tuntemusta vastaajilla oli MNA:sta 67 %:lla, NRS2002:sta 36 %:lla, ja 23 % ei tuntenut mittareita ollenkaan. Vastaajista 71 % piti vajaaravitsemusriskin seulontamittareiden käytön opetusta vähäisenä ja 3 % koki, ettei ollut saanut ollenkaan opetusta. Lisäopetuksen tarvetta koki 74 % vastaajista. Tästä lähiopetuksena halusi 45 % vastaajista, 18 %:n mielestä itsenäisenä verkkokurssina riittäisi. Vajaaravitsemuksen tunnistamisen opetusta koulussa koki 52 % oppilaista vähäisesti, ja lisäopetusta kaipasi 64 %, joista 68 % toivoi sen lähiopetuksena.
Valmistuvat sairaanhoitajaopiskelijat kokivat opintojen aikaisen vajaaravitsemuksen ja MNA- ja NRS 2002 -seulontamittareiden opetuksen riittämättömänä ja toivoisivat perusteellisempaa opetusta eritoten lähiopetuksen muodossa. Jatkossa olisi hyvä käydä vajaaravitsemuksen ja siihen liittyvien riskiseulontamittareiden opetusta läpi perusteellisemmin.
Opinnäytetyön tuotoksena syntyi opetusmateriaali vajaaravitsemuksesta ja sen riskiseulontamittareista sairaanhoitajaopintoihin.
Opinnäytetyöhön tehtiin avoimiin ja monivalintaisiin kysymyksiin pohjautuva kyselytutkimus. Opinnäytetyössä käytettiin tutkimusmenetelmänä triangulaatiota eli laadullisen ja määrällisen tutkimusmenetelmän yhdistelmää. Avointen kysymysten analysointiin käytettiin sisällönanalyysiä. Monivalintakysymykset analysoitiin Webropol-kyselytyökalun avulla. Osallistumispyynnön kyselyyn sai yhteensä satayksi (n=101) valmistuvaa sairaanhoitajaopiskelijaa, kyselyyn vastasi kolmekymmentäyhdeksän (n=39).
Vajaaravitsemusriskin seulontamittareiden tuntemusta vastaajilla oli MNA:sta 67 %:lla, NRS2002:sta 36 %:lla, ja 23 % ei tuntenut mittareita ollenkaan. Vastaajista 71 % piti vajaaravitsemusriskin seulontamittareiden käytön opetusta vähäisenä ja 3 % koki, ettei ollut saanut ollenkaan opetusta. Lisäopetuksen tarvetta koki 74 % vastaajista. Tästä lähiopetuksena halusi 45 % vastaajista, 18 %:n mielestä itsenäisenä verkkokurssina riittäisi. Vajaaravitsemuksen tunnistamisen opetusta koulussa koki 52 % oppilaista vähäisesti, ja lisäopetusta kaipasi 64 %, joista 68 % toivoi sen lähiopetuksena.
Valmistuvat sairaanhoitajaopiskelijat kokivat opintojen aikaisen vajaaravitsemuksen ja MNA- ja NRS 2002 -seulontamittareiden opetuksen riittämättömänä ja toivoisivat perusteellisempaa opetusta eritoten lähiopetuksen muodossa. Jatkossa olisi hyvä käydä vajaaravitsemuksen ja siihen liittyvien riskiseulontamittareiden opetusta läpi perusteellisemmin.
Opinnäytetyön tuotoksena syntyi opetusmateriaali vajaaravitsemuksesta ja sen riskiseulontamittareista sairaanhoitajaopintoihin.