Junioriurheilijan harjoitettavuuden monet kasvot : luistelunopeuden muutokseen yhteydessä olevat tekijät jääkiekossa

Abstract

Murrosiässä nuoren kasvun vaiheet voidaan jakaa kasvuun varhaisessa murrosiässä, noin 2 vuotta kestävään kasvupyrähdykseen, pituuskasvun lopulliseen hidastumiseen sekä pituuskasvun päättymiseen. Kasvupyrähdys on aaltomaista ja voi sisältää nopeita sekä hitaita vaiheita. Murrosiän kynnykselle saakka nopeusominaisuus kehittyy melko luonnollisesti. Harjoittelun tuoman kehityksen ja lapsuuden aikaisen luonnollisen kehityksen tuomien nopeuden eroja on kuitenkin vaikeaa erottaa toisistaan, sillä useat eri fyysisen suorituskyvyn osatekijät, kuten fyysinen kasvu ja biologinen kehitys, vaikuttavat nopeuden kehittymiseen. Jokaisella urheilijalla on erilainen valmius vastaanottaa harjoitusta ja tämän vuoksi tulisikin huomioida jokaisen henkilökohtainen fyysisen kasvun ja biologisen kehityksen vaihe.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuoda lisätietoa valmentajille ja nuorten vanhemmille taustatekijöistä, jotka mahdollisesti ovat yhteydessä luistelunopeuden muuttumiseen sekä hyvään harjoitteluun jääkiekossa. Tässä tapaustutkimuksessa tarkasteltiin D-juniorien (13.v ja sitä nuoremmat) jääkiekkojoukkueen pelaajien yksilöllisten taustojen yhteyttä luistelunopeuden muuttumiseen. Lisäksi selvitettiin, onko Rekolan ja Uttulan (2018) luoman harjoitusoppaan nopeusharjoittelulla saatavissa muutoksia pelaajien luistelunopeuteen ja onko oppaan käyttö tulevaisuudessa seuran sisällä hyödynnettävissä sellaisenaan yksilölliset taustatekijät huomioon ottaen.

Mitään selviä yhteyksiä luistelutestitulosten muutosten eroille ei löytynyt. Nuoret urheilijat ovat yksilöitä ja jokaisen tulisi antaa kulkea oma polkunsa urheilijana. Urheilijan kokonaisvaltainen kuuleminen tuottaa onnistuneemman valmennuksen ja antaa paremman mahdollisuuden muokata ohjausta jokaisen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Valmentajien, fysioterapeuttien sekä muiden ammattilaisten tulisikin kasvaa ja kulkea yhdessä nuorten urheilijoiden kanssa.