RHP-turvetuotannon erikoisvaatimukset ja haasteet
Koivumäki, Arttu (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202011955
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202011955
Tiivistelmä
Suomi on soiden maa. Suomen pinta-alasta kolmannes on suota. Suot jakautuvat suotyyppeihin ja soiden turpeet turvetyyppeihin sekä omiin maatumisasteisiin. Soiden turvetta on tuotettu ja käytetty monia vuosia. Turvetta on käytetty energiaksi, kuivikkeeksi sekä kasvualustojen raaka-aineena. Nykyään turpeen energiakäyttöä ajetaan koko ajan alaspäin. Kuitenkin kuivike- ja kasvuturpeelle tuntuu riittävän kysyntää myös tulevaisuudessa.
Turpeen tuotannossa on aina ollut omat haasteensa. Kasvuturpeen kysyntä ulkomaille on kuitenkin tuonut omilla vaatimuksillaan vielä lisää haasteita tuotantoon. Jo entuudestaan kuivike- ja kasvuturpeelta oletetaan, jotta turve olisi hyvin säilynyttä eikä siinä olisi merkkejä haitallisista mikrobikannoista tai lämpiämisestä. Kuitenkin hiljattain Suomeen tullut RHP- sertifikaatti asettaa vielä lisää vaatimuksia turpeelle ja sen tuotantoalueille, etenkin kasvillisuuden osalta. Turve ei saa sisältää tiettyjen kasvien siemeniä. Sertifikaatissa pyritään siihen, että asiakkaat voivat luottaa rikkakasvittomuuteen ja tuotteen hyvään laatuun.
Ei toivotut rikkakasvit, joita ei haluta tuotantoalueella kasvavan ovat tyypillisiä rikkakasveja myös peltoviljelyssä. Kasvit, jotka sallitaan tuotantoalueella kasvavan ovat perinteisiä suokasveja, jotka kasvavat etenkin luonnontilaisilla soilla täysin luontaisesti ja elinvoimaisesti. Lopullisissa kasvualustoissa olosuhteet ovat erilaiset. Olosuhteet eivät ole mieluisia suokasveille, mutta ne osoittautuvat erittäin hyviksi rikkakasveille.
Haitallisten rikkakasvien torjuminen on hyvin työlästä ja haastavaa tuotantoalueella. Työssäni perehdyn haitallisiin ja haitattomiin kasveihin. Pyrin selvittämään mitkä kasvit ovat kaikista yleisimmät. Mitkä ovat niiden mieluiset kasvuolosuhteet, kuinka ne leviävät ja millaisia vaatimuksia niillä on. Yritin löytää keinoja ja ratkaisuja, joilla saavutettaisiin mahdollisimman pienellä työllä oikeantyyppinen kasvillisuus tuotantoalueelle ja joka noudattaisi sertifikaatin antamia sääntöjä.
Turpeen tuotannossa on aina ollut omat haasteensa. Kasvuturpeen kysyntä ulkomaille on kuitenkin tuonut omilla vaatimuksillaan vielä lisää haasteita tuotantoon. Jo entuudestaan kuivike- ja kasvuturpeelta oletetaan, jotta turve olisi hyvin säilynyttä eikä siinä olisi merkkejä haitallisista mikrobikannoista tai lämpiämisestä. Kuitenkin hiljattain Suomeen tullut RHP- sertifikaatti asettaa vielä lisää vaatimuksia turpeelle ja sen tuotantoalueille, etenkin kasvillisuuden osalta. Turve ei saa sisältää tiettyjen kasvien siemeniä. Sertifikaatissa pyritään siihen, että asiakkaat voivat luottaa rikkakasvittomuuteen ja tuotteen hyvään laatuun.
Ei toivotut rikkakasvit, joita ei haluta tuotantoalueella kasvavan ovat tyypillisiä rikkakasveja myös peltoviljelyssä. Kasvit, jotka sallitaan tuotantoalueella kasvavan ovat perinteisiä suokasveja, jotka kasvavat etenkin luonnontilaisilla soilla täysin luontaisesti ja elinvoimaisesti. Lopullisissa kasvualustoissa olosuhteet ovat erilaiset. Olosuhteet eivät ole mieluisia suokasveille, mutta ne osoittautuvat erittäin hyviksi rikkakasveille.
Haitallisten rikkakasvien torjuminen on hyvin työlästä ja haastavaa tuotantoalueella. Työssäni perehdyn haitallisiin ja haitattomiin kasveihin. Pyrin selvittämään mitkä kasvit ovat kaikista yleisimmät. Mitkä ovat niiden mieluiset kasvuolosuhteet, kuinka ne leviävät ja millaisia vaatimuksia niillä on. Yritin löytää keinoja ja ratkaisuja, joilla saavutettaisiin mahdollisimman pienellä työllä oikeantyyppinen kasvillisuus tuotantoalueelle ja joka noudattaisi sertifikaatin antamia sääntöjä.