Kuvanveistäjä ja Torgny Lindgrenin käsillätekijät

Abstract

Tarkastelen taiteellista työskentelyäni kirjailija Torgny Lindgrenin teosten kautta. Niistä on löy-dettävissä neljä työskentelyyni liittyvää teemaa: ruumiillisuus, käsityöläisyys, kadoksissa olemi-nen ja materiaalit. Ruumiillisuudella on suuri merkitys teosteni syntyprosessissa. Fyysinen työs-kentely on keholla ajattelemista. Työskentelyssäni käsityöläisyys ja taiteilijuus elävät harmoni-sessa viha-rakkaussuhteessa. Pronssivalu tuo työskentelyyni vahvan käsityön leiman. Työsken-telyssäni teen kuitenkin pesäeroa käsityöhön, muun muassa rikkomisen ja vääristämisen kaut-ta. Kadoksissa olo ei tarkoita päämäärätöntä toimintaa, vaan on aktiivista etsimistä. Ilman ka-doksissa oloa taiteilijalla tyytyy toistoon. Käytän teoksissani erilaisia esineitä, luonnon muovaamia kappaleita ja eläinten osia. Esineiden muisti on voimakas. Eläinten osat ja esineet edustavat minulle muistia, jolla voi tulkita mennei-syyden kautta nykyaikaa ja tähystää tulevaisuuteen. Käytän teoksissani myös pronssia ja valan teokseni itse. Lindgrenin teoksissa esiintyvät henkilöt eivät ole ammattitaiteilijoita. Joitakin heistä voisi luon-nehtia nykykansantaiteilijoiksi. Vaikka nykykansantaide läheneekin nykytaidetta, näiden kahden lähtökohdat ja tekijöidensä päämäärät eroavat toisistaan. Minua kiehtoo nykykansantaiteessa kutsumus, joka näkyy usein rohkeutena. Vaikka olenkin saanut kuvataiteilijan koulutuksen ja oppia taidemaailmassa toimimisesta, tunnen nykykansantaiteilijoiden tapaan kuuluvani jossain määrin marginaaliin nykytaiteen kentällä. Tähän ovat syynä työskentelytapani ja käyttämäni materiaalit. Taiteen tekemiselle ei voi antaa reseptiä, mutta oma taiteellinen työskentelyni vaatii samalla sekä käsityöläisen kokemusta että kadoksissa oloa. Ajattelu ja käsillä tekeminen ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa

I look at my artistic work through novels by Swedish novelist Torgny Lindgren. From these novels can be found four themes which are also related in my work: corporeality, craftsmanship, being lost and materials. Corporeality has a great significance in the process of the birth of my art. Physical work is like thinking on the body. The artistry and craftsmanship live in a harmonious love-hate relationship in my work. Bronze casting brings my work a strong craft stamp. In my work I, however, stand apart from craftsmanship, among other things, through infringement and distortion. Being lost does not mean aimless action, but active searching. Without being lost, artist settles merely in making the same artistic solutions all over again. I use in my art various objects, pieces shaped by nature and animal parts. Objects have a powerful memory. Parts of animals and objects represent to me a memory, with which can be interpreted contemporary moment through the past and look forward. I also use in my art bronze and I cast my works myself. Characters in Lindgren 's novels are not professional artists. Some of them could be described as contemporary folk artists. Although contemporary folk art comes close to contemporary art, these two differ and artists’ goals are different from each other. In contemporary folk art I am fascinated by the artists’ vocation, which is often reflected as courage. I have had an art education and learnt how to act in the art world. In spite of this, like contemporary folk artists, I feel like belonging to the margin in the field of contemporary art in some extend. This is due to my way of working and using of the materials. The making of the art can not be given a prescription. Still I can say that my artistic work requires both a craftsman’s experience and being lost. Thinking and making things by hand are interdependent.