Oiremittariston käytön edistäminen koulutusinterventiolla palliatiivisen hoidon yksikössä

Abstract

Palliatiivisen hoidon kehittäminen on ajankohtaista, sillä 30 000 ihmisen on arvioitu tarvitsevan Suomessa vuosittain elämän loppuvaiheen palliatiivista hoitoa. Myös useita hoitoon liittyviä kehittämistarpeita on tunnistettu, joista yksi on oireenmukaisen hoidon kehittäminen. Oireenmukainen hoito on keskeinen osa palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa, sillä palliatiivisen hoidon piiriin kuuluvat potilaat kokevat usein monenlaisia oireita. Systemaattinen oirearviointi on tärkeä osa oireenmukaista hoitoa. Systemaattisen arvioinnin toteutuminen on usein kuitenkin puutteellista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että arvioinnin parantaminen voi myös parantaa oirehoitoa ja siten lievittää potilaan kärsimystä. Tämän kehittämisprojektina toteutetun opinnäytetyön tavoitteena on edistää elämän loppuvaiheen oirehoidon laatua, varmistaa oirehoidon ja seurannan toteutuminen, lievittää kärsimystä henkilöstön osaamista kehittämällä sekä parantaa tiedonkulkua hoitajan ja lääkärin välillä. Kehittämisprojektin tarkoituksena oli oiremittariston systemaattisen käytön lisääminen Turun kaupungin palliatiivisen hoidon osastolla. Kehittämisprojekti muodostui kolmesta vaiheesta. Osana toteutusta suunniteltiin ja pilotoitiin koulutusinterventio sekä laadittiin vuokaavio oiremittareiden systemaattisen käytön tueksi. Kehittämisprojektin tutkimuksellisen osion tarkoituksena oli arvioida koulutusinterventiopilottiin osallistuneiden kokemukset oireiden arvioimisesta, lisäsikö koulutus oirearvioinnin tekemistä heidän itsenänsä arvioimana sekä ESAS-oirearviointikyselyn käyttöä ennen ja jälkeen koulutuksen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa oireiden arvioinnin systemaattisuudesta ja koulutuksen yhteydestä siihen. Kehittämisprojektin tutkimuksellisen osion lähestymistapa oli kvantitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselyä, lisäksi poimittiin ESAS-oirearviointikirjaukset raportointiportaalista ennen ja jälkeen koulutuksen. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tulosten mukaan koulutuksella oli hoitajien arvioimana myönteinen vaikutus heidän tietoperustaansa ja toimintaansa. Oirearviointi lisääntyi ja arviointi oli systemaattisempaa. Oireiden arviointi ei kuitenkaan lisääntynyt oirearviointikirjausten perusteella. Tietämys lisääntyi erityisesti sedaation arvioinnista. Myös kokemus kommunikoimaan kykenemättömän oirearvioinnin tarpeellisuudesta lisääntyi, kuten myös kokemus sedaatiossa käytettävän mittarin hyödyllisyydestä. Tämän kehittämisprojektin tuloksia voidaan hyödyntää muissa palliatiivisen hoidon yksiköissä.

The development of palliative care is a contemporary issue, as it has been estimated that 30,000 people in Finland need end-of-life palliative care every year. Moreover, several care-related development needs have been identified. Symptomatic treatment is a key part of palliative and hospice care because patients undergoing palliative care often experience a wide variety of symptoms. Systematic symptom assessment is an important part of it. However, the implementation of systematic evaluation is often deficient. Studies have shown that improving the assessment can also improve symptomatic treatment and thus alleviate patient suffering. The aim of this thesis implemented in the development project is to promote the quality of end-of-life symptomatic care, to ensure the implementation of symptomatic care and follow-up, to alleviate suffering by developing staff competence and to improve the flow of information between nurse and physician. The purpose of the development project was to increase the systematic use of symptom tools in the palliative care department of the City of Turku. The development project consisted of three phases. As part of the implementation, a training intervention was planned and piloted, and a flow chart was prepared to support the systematic use of symptom assessment tools. The results showed that the training had a positive impact on their knowledge base and activities of nurses. Symptom assessment increased and assessment was more systematic. However, there was no increase in symptom assessment based on symptom assessment records. Knowledge increased especially about sedation assessment. Experience with the need for communicate inability symptom assessment also increased, as did experience with the usefulness of the tool used in sedation. The results of this development project can be utilized in other palliative care units.