Varhainen tuki työkyvyn ja työhyvinvoinnin tukemisessa
Öhman-Hokkanen, Ann-Mari (2022)
Öhman-Hokkanen, Ann-Mari
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202162552
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202162552
Tiivistelmä
Työelämä ja työhyvinvointi kohtaa lähitulevaisuudessa isoja haasteita niin globaalien muutosvoimien kuin jatkuvien mielenterveydenongelmien lisääntyessä ja eläköitymisen kasvaessa. Erityisen huolestuttavana voidaan pitää nuorten työikäisten mielenterveysongelmien kasvua, joka on entisestään lisääntynyt koko maailmaa koetelleen koronapandemian aikana. Koronapandemia on osaltaan lisännyt työuupumusta ja vähentänyt työn imua. Jotta Suomessa olisi jatkossakin hyvinvoiva ja tuottava työelämä, tulee työhyvinvointiin panostaa nyt ja tulevaisuudessa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla varhaisen tuen yhteyttä työkyvyn ja työhyvinvoinnin tukemiseen sekä kuvata varhaisen tuen yhteyttä talouden ja yhteiskunnan toimintaan.
Opinnäytetyö toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena, koska haluttiin saada mahdollisimman laaja näkemys tutkittavasta ilmiöstä. Tietokantahaku suoritettiin Medic, Cinahl (Ebsco) ja PubMed tietokannoista. Tietokantahaku tuotti yhteensä 588 tulosta, joista lopulliseksi aineistoksi hyväksyttiin 14 alkuperäistutkimusta (11 tutkimusartikkelia, kaksi väitöskirjaa ja yksi muu tutkimus). Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustuloksissa työkyvyn varhaisen tukemisen menetelmiä työpaikoilla oli työn muokkaaminen, työterveysneuvottelut ja yhteistyö työpaikan ja työterveyshuollon välillä. Työkyvyn hallintaan vaikutti oma kokemus työkyvystä sekä työssä saatava tuki. Talouden ja yhteiskunnan näkökulmasta tarvitaan lisää tietoa eri interventioiden vaikuttavuudesta ja niiden käytöstä työkyvyttömyyden ehkäisyssä.
Työkyvyn ja työhyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen on tärkeää niin yksittäisen työntekijän kuin työnantajan näkökulmasta. Varhaisen tuen menetelmien käyttö työpaikoilla vaatii yhteistyötä ja tukea niin esihenkilöltä kuin työyhteisön muilta jäseniltä. Varhaisella työkykyongelmien havaitsemisella ja puuttumisella voidaan parhaimmillaan vähentää sairauspoissaoloja ja ehkäistä työkyvyttömyyttä. Tulevaisuudessa erityisesti nuorten mielenterveysongelmista kärsivien työntekijöiden työkykyongelmiin olisi syytä kiinnittää huomiota entistä enemmän työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla varhaisen tuen yhteyttä työkyvyn ja työhyvinvoinnin tukemiseen sekä kuvata varhaisen tuen yhteyttä talouden ja yhteiskunnan toimintaan.
Opinnäytetyö toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena, koska haluttiin saada mahdollisimman laaja näkemys tutkittavasta ilmiöstä. Tietokantahaku suoritettiin Medic, Cinahl (Ebsco) ja PubMed tietokannoista. Tietokantahaku tuotti yhteensä 588 tulosta, joista lopulliseksi aineistoksi hyväksyttiin 14 alkuperäistutkimusta (11 tutkimusartikkelia, kaksi väitöskirjaa ja yksi muu tutkimus). Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustuloksissa työkyvyn varhaisen tukemisen menetelmiä työpaikoilla oli työn muokkaaminen, työterveysneuvottelut ja yhteistyö työpaikan ja työterveyshuollon välillä. Työkyvyn hallintaan vaikutti oma kokemus työkyvystä sekä työssä saatava tuki. Talouden ja yhteiskunnan näkökulmasta tarvitaan lisää tietoa eri interventioiden vaikuttavuudesta ja niiden käytöstä työkyvyttömyyden ehkäisyssä.
Työkyvyn ja työhyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen on tärkeää niin yksittäisen työntekijän kuin työnantajan näkökulmasta. Varhaisen tuen menetelmien käyttö työpaikoilla vaatii yhteistyötä ja tukea niin esihenkilöltä kuin työyhteisön muilta jäseniltä. Varhaisella työkykyongelmien havaitsemisella ja puuttumisella voidaan parhaimmillaan vähentää sairauspoissaoloja ja ehkäistä työkyvyttömyyttä. Tulevaisuudessa erityisesti nuorten mielenterveysongelmista kärsivien työntekijöiden työkykyongelmiin olisi syytä kiinnittää huomiota entistä enemmän työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi.