Lääkinnällinen pelastustoiminta merellisessä suuronnettomuudessa : luokitussektorin toiminta

Abstract

Itämeren lisääntyvän laivaliikenteen vuoksi Suomen alueella tapahtuvan merellisen suuronnettomuuden riski on todellinen. Suomessa tapahtuu suuronnettomuuksia harvoin, joten on tarpeellista harjoitella viranomaisyhteistyötä ja – viestintää suuronnettomuustilanteessa. Kuvitteelliseen merionnettomuuteen liittyvä OTTO -suuronnettomuusharjoitus toteutettiin 17.4.2013 Pärnäisten merialueella. Harjoitukseen osallistui toimijoita monelta eri yhteistyötaholta: Varsinais-Suomen hätäkeskus, Länsi-Suomen Merivartiosto, Suomen Puolustusvoimien Merivoimat, Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos, Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitos, Nauvon VPK, Varsinais-Suomen poliisilaitos, Turun ammattikorkeakoulu, Rajavartiolaitos, Suomen punaisen ristin Turunmaan piiri, FinnHEMS, Nauvon, Korppoon ja Houtskarin terveysasemat ja Paraisten terveyskeskus, Paraisten kaupungin kriisiryhmä, Turun yliopisto ja YH Novia/Aboa Mare. Lääkinnällinen pelastustoiminta suuronnettomuudessa pitää sisällään luokitus-, hoito- ja kuljetussektorit. Potilaiden hoitoprosessi alkaa primaaritriagella, jossa krittiisesti loukkaantuneet potilaat erotetaan muista. Vakavasti loukkaantuneet potilaat pyritään kuljettamaan nopeasti sairaalahoitoon, mutta kuljetusresurssien puutteessa hoitoa joudutaan antamaan kentällä. Tässä opinnäytetyössä keskitytään luokitussektorin toimintaan OTTO-suuronnettomuusharjoituksessa. Luokitussektorin toimintaa tarkkailtiin ja palautetta kerättiin osallistujilta. Kerätty aineisto analysoitiin ja eriteltiin onnistumiset sekä kehitettävät asiat. Tavoitteena on kehittää ensihoitajien osaamista ja valmiutta toimia suuronnettomuudessa potilasluokittelussa sujuvana osana pelastusprosessia. Tämä opinnäytetyö on osa AMOVIRKE- projektia, eli ’Ammatillisen osaamisen ja viranomaisyhteistyön kehittäminen ensi- ja akuuttihoidossa’. Suuronnettomuusharjoituksessa primaaritriage toteutui pääosin nopeasti ja suositusten mukaisesti. Luokitussektorin viranomaisviestintä oli aktiivista ja asiallista. Kehitettäviin alueisiin kuuluivat luokittelujohtajan ohjeistus luokituspareille, tiedonkulku eri tahojen välillä sekä vähäisten resurssien kohdentaminen mahdollisimman hyödyllisesti.

Due to ever increasing ship traffic in the Baltic Sea there is a very real risk of a maritime mass casualty incident happening within Finland’s borders. There are so few mass casualty incidents in Finland, that response and co-operation between different authorities needs to be practiced. The OTTO mass casualty incident practice took place in Pärnäinen on 17.4.2013. Many different organizations took part in the practice, including participants from the Finland Proper dispatch center, Finnish Coast Guard, Department of Emergency Services of Finland Proper, Police Department of Finland Proper, Nauvo volunteer fire department, the Turku University of Applied Sciences, Finnish Red Cross, Health care centers of Nauvo, Korppoo, Houtskari and Parainen, Turku University, and YH Novia/Aboa Mare. Emergency services at a mass casualty incident are comprised of triage, care and transportation sectors. The care of patients begins with a primary triage, where patients in critical condition are separated from those whose needs are not as acute. Critically injured patients are transported as quickly as possible to hospital care, but owing to a lack of transporting units, care must often be given at the accident site. This thesis focuses on the triage sector in the OTTO mass casualty incident practice. The work of the paramedics was analyzed and a separate emphasis was put on things in which they succeeded, and those in which they could develop. The object of this thesis is to develop the expertise of paramedics and their ability to function in smooth co-operation with other authorities in a mass casualty incident. This thesis is part of the ‘AMOVIRKE’-project, which stands for the Development of Professional Capabilities and Co-operation between Authorities in Emergency and Acute Care. In the practice primary triage was mostly carried out quickly and according to recommendations. Communication within the triage sector was active and appropriate. Areas that could be developed were instructions given by the triage leader to the triage pairs, information exchange between different parties, and allocating limited resources as efficiently as possible.