VANHEMPIEN NÄKEMYKSET YHTEISESTÄ AJANKÄYTÖSTÄ ESIKOULUIKÄISTEN LASTENSA KANSSA
Tutti, Terhi (2013)
Tutti, Terhi
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402272720
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402272720
Tiivistelmä
Lasten ja vanhempien yhteisestä ajankäytöstä on puhuttu viime aikoina paljon. Asiaa on kuitenkin tutkittu todella vähän. Tutkimusaiheesta on puhuttu työelämässä, harjoitteluissa sekä media on luonut mielikuvan lasten ja vanhempien yhteisen ajankäytön vähäisyydestä. Tämän vuoksi haluttiin opinnäytetyössä selvittää vanhempien näkemyksiä esikouluikäisten lastensa kanssa yhdessä vietetystä ajasta. Tutkimusongelmaksi asetettiin ” Millaiset ovat vanhempien näkemykset yhteisestä ajankäytöstä esikouluikäisten lastensa kanssa?”. Tutkimuskysymyksiä oli kolme, jotka olivat: 1. Kuinka paljon vanhemmat viettävät aikaa esikouluikäisten lastensa kanssa? 2. Kokevatko vanhemmat heillä olevan riittävästi aikaa yhdessäoloon lastensa kanssa? 3. Millä tavalla vanhemmat viettävät aikaa lastensa kanssa?
Selvityksen teoreettisessa osuudessa käsiteltiin keskeisiä käsitteitä, joita olivat ajankäyttö, lapsen kehitys sekä lapsi-vanhempisuhde. Opinnäytetyössä luotiin katsaus aikaisempiin sitä sivuaviin tutkimuksiin sekä käsiteltiin esikouluikäisen kehitystasoa varhaiskasvatuksen teorioiden näkökulmista. Hyvää vanhemmuutta avattiin muun muassa roolikartan avulla.
Selvitys toteutettiin kyselylomakkeella, joka annettiin harjavaltalaisen sekä porilaisen päiväkodin kaikille esikouluikäisten lasten vanhemmille keväällä 2013. Selvitys oli kvantitatiivinen.
Selvitykseen vastanneet henkilöt olivat taustatiedoiltaan melko samankaltaisia. Vastaajat olivat pääosin korkeakoulutuksen saaneita naisia. Vastausprosentti oli hieman alle 50. Alkuperäinen tarkoitus oli verrata harjavaltalaisten ja porilaisten esikouluikäisten lasten vanhempien vastauksia, mutta porilaisten vanhempien vastausprosentti oli liian pieni tähän vertailuun. Tämän vuoksi selvitettiin koko aineiston tutkimustuloksia sekä erotellusti harjavaltalaisten esikouluikäisten lasten vanhempien vastauksista saatuja tuloksia. Tulokset ovat suuntaa antavia harjavaltalaisen päiväkodin esikoululaisten ja heidän vanhempiensa osalta.
Tutkimustuloksista selvisi, että vanhemmat viettävät työn ulkopuolisen ajan lastensa kanssa niin arkena kuin viikonloppuisinkin. Vastaajajoukko oli perhemyönteinen. Vastaajista 55 prosenttia oli sitä mieltä, että tämänhetkinen yhteinen vapaa-aika lapsen kanssa on riittävä. Vastaavasti 45 prosenttia toivoi, että aikaa olisi enemmän. Eniten yhdistävä tekijä vapaa-ajanviettotavoissa oli lapsen perustarpeista huolehtiminen.
Selvityksen teoreettisessa osuudessa käsiteltiin keskeisiä käsitteitä, joita olivat ajankäyttö, lapsen kehitys sekä lapsi-vanhempisuhde. Opinnäytetyössä luotiin katsaus aikaisempiin sitä sivuaviin tutkimuksiin sekä käsiteltiin esikouluikäisen kehitystasoa varhaiskasvatuksen teorioiden näkökulmista. Hyvää vanhemmuutta avattiin muun muassa roolikartan avulla.
Selvitys toteutettiin kyselylomakkeella, joka annettiin harjavaltalaisen sekä porilaisen päiväkodin kaikille esikouluikäisten lasten vanhemmille keväällä 2013. Selvitys oli kvantitatiivinen.
Selvitykseen vastanneet henkilöt olivat taustatiedoiltaan melko samankaltaisia. Vastaajat olivat pääosin korkeakoulutuksen saaneita naisia. Vastausprosentti oli hieman alle 50. Alkuperäinen tarkoitus oli verrata harjavaltalaisten ja porilaisten esikouluikäisten lasten vanhempien vastauksia, mutta porilaisten vanhempien vastausprosentti oli liian pieni tähän vertailuun. Tämän vuoksi selvitettiin koko aineiston tutkimustuloksia sekä erotellusti harjavaltalaisten esikouluikäisten lasten vanhempien vastauksista saatuja tuloksia. Tulokset ovat suuntaa antavia harjavaltalaisen päiväkodin esikoululaisten ja heidän vanhempiensa osalta.
Tutkimustuloksista selvisi, että vanhemmat viettävät työn ulkopuolisen ajan lastensa kanssa niin arkena kuin viikonloppuisinkin. Vastaajajoukko oli perhemyönteinen. Vastaajista 55 prosenttia oli sitä mieltä, että tämänhetkinen yhteinen vapaa-aika lapsen kanssa on riittävä. Vastaavasti 45 prosenttia toivoi, että aikaa olisi enemmän. Eniten yhdistävä tekijä vapaa-ajanviettotavoissa oli lapsen perustarpeista huolehtiminen.