Evävakaajat Ropax-aluksilla

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli tutkia ropax-aluksien, yleensä palteilla keskilaivan kohdalla sijaitsevia evävakaajia. Tavoitteena oli tarkastella niiden historiaa, rakennetta, toimintaa ja vaikutusta matkustusmukavuuteen, turvallisuuteen ja myös pohtia millaisissa tilanteissa niitä käytetään sekä niiden käytön vaikutusta polttoainetalouteen ja matkustusnopeuteen. Evävakainten historiaa tunnetaan 1900-luvulta lähtien. Niiden edeltäjinä voidaan pitää pallekölejä sekä gyroskooppeja, joilla pyrittiin vakauttamaan laivan kulkua. Ensimmäiset evävakaajat tulivat laivoihin 1930-luvulla mannerten välisessä linjaliikenteessä kulkeviin matkustajalaivoihin. Vakaajat sijoitetaan yleensä laivan molemmille sivuille keskilaivan paikkeille, jossa niitä on yleensä yksi pari mutta niitä voi olla useampikin. Ne ovat sisään vedettäviä koska ne tulevat laivan palteesta ja ulottuvat laivan kylkilinjan ohitse asti ja ne saadaan ajettua pois laiturointia, ahtailla väylillä ajoa tai jääajoa varten. Ne parantavat huomattavasti matkustusmukavuutta silloin kun olosuhteet ovat sellaisia, että alus rullaa eli keinuu pitkittäisakselinsa suhteen. Vakaajien käytöllä pyritään vakauttamaan aluksen kulkua olosuhteissa joissa muuten alus rupeaisi rullaamaan. Vakaajat ulos vedettyinä ja stabiloimalla aluksen kulkua, pyritään turvaamaan aluksen turvallinen kulku ja huolehtimaan, että aluksella oleva rahti ei vaurioituisi ja siirtyessään aiheuttaisi aiheetonta kallistumaa tai muuta vaaraa alukselle. Olosuhteissa joissa vakaajia käytetään, kyetään ylläpitämään suurempaa nopeutta ja varsinkin linjaliikenteessä se vaikuttaa myös aikataulussa pysymiseen, matkustusmukavuuteen. Vaikka vastus kasvaa ja nopeus pienenee evävakaajia käytettäessä, polttoaineen kulutus kasvaa vain teoreettisesti koska ilman vakainten käyttöä matkan taittamiseen kuluisi enemmän aikaa ja bunkkerin kulutus olisi suurempi. Työssä toteutuu kirjoittajan mielestä sille asetetut tavoitteet. Opinnäytetyössä on käytetty tutkimuksellista menetelmää ja tutkimuksen pohjana on käytetty omia kokemuksia evävakainten käytöstä Finnlines Oyj:n Star-luokan aluksilla sekä yhtiön Finneagle-laivalla. Olen myös haastatellut Finneagle-aluksen ylintä päällystöä heidän tuntemuksistaan ja kokemuksistaan evävakaajien käytöstä näillä laivoilla. Tietoa on kerätty myös internetistä. Työssä käytetty materiaali oli osin englanninkielistä.

The purpose of this thesis was to study ropax-vessels fin stabilizers that are located both side of the ship at around midship of the hull and coming out from the ship’s bilge. The aim was to find out the stabilizers history, structure, function and influence of comfort, ships safety and how does it effect on fuel consumption, speed and at which kind of weather conditions they are being used. The history of fin stabilizers starts from the 20th century. Bilge keels and high speed gyroscopes are being kept as predecessors for fin stabilizers. Their aim was also to reduce ships rolling at certain weather conditions by stabilizing the ship but they were not as efficient as fin stabilizers, which were first seen on a liner ships starting from 1933. Fin stabilizers are located at the ship’s bilge around midship and usually there is one pair of them, but there can exist more than just one pair. They are retractable and can be housed in to their shelter, which is located in the stabilizer-room at bilge, when the ship is under maneuvering, sailing in a tight fairway or steering on ice. By using the fin stabilizers, your aim is to stabilize the ship on conditions, where it would otherwise start rolling. Stabilizing the ship effects on its safe sailing and prevents the cargo onboard to move on rough conditions and to cause the ship to have possible list by cargo shifting. When the weather conditions are the kind, that you are using the stabilizers, you can keep better speed with extended stabilizers and especially in liner traffic that is important argument if you want to keep up with time-schedule. Naturally it has instant effect on passenger comfort. Fuel consumption is increasing only theoretically, because you are able to maintain better speed at rough seas and save time in that way, even at as a single action it rises the resistance and consumption of bunker. With this thesis I have used research method, which is based on my own experience at using the fin stabilizers at Finnlines different Star-class vessels and on Finneagle ship. I have also interviewed the master, chief officer and chief engineer about their knowledge of this issue. Information was also discovered from the internet and it was partly in English. On my opinion all the objectives that were placed to this study, were accomplished.