Lämpölaitosyrittäminen : Hake- ja turvelämpölaitoksen kannattavuusedellytykset
Sarviluoma, Juha (2014)
Sarviluoma, Juha
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403153189
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403153189
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda yleisellä tasolla oleva kustannuslaskelmamalli lämpölaitosyritykselle ja koota tärkeimmät tätä toimialaa koskevat kannattavuustekijät yhteen. Teoreettisen tarkastelun ja hypoteesilaskelmien jälkeen haastateltiin asiantuntijoita. Asiantuntijahaastattelujen avulla korjattiin laskelmat lopulliseen muotoonsa.
Lämpöyrittäjät tuottavat lämpöä paikallisesti yleensä kotimaisilla polttoaineilla. Lämpöyrittäjäkohteet ovat useimmiten pienehköjä lämpölaitoksia. Tässä työssä esimerkkilaskelmat on tehty huipputeholtaan 150 kilowatin ja yhden megawatin lämpölaitoksista. 150 kilowatin laitoksella tarkasteltiin pienen kohteen mielekkyyttä yrittäjäkohteeksi, mutta se osoittautui liian pieneksi. Yhden megawatin laitos on tyypillinen lämpöyrittäjäkohde. Huipputeholtaan yhden megawatin laitoksesta tehtiin laskelma kolmella eri konseptilla. Ensimmäisessä vaihtoehdossa oli 500 kW kiinteän polttoaineen kattila ja samankokoinen öljyhuippukuormakattila. Toisessa vaihtoehdossa oli kaksi 500 kW:n kiinteän polttoaineen kattilaa ja kolmannessa vaihtoehdossa yksi yhden megawatin kiinteän polttoaineen kattila. Kaikilla kolmella mallilla huipputeholtaan yhden megawatin laitoksen energiantuotantokustannus pysyi kilpailukykyisellä tasolla.
Tässä työssä oleellisimmiksi kannattavuustekijöiksi osoittautuivat riittävä lämmöntuotantomäärä, yrittäjän ammattitaito sekä hyvälaatuinen ja laitokseen sopiva polttoaine. Riittävän tuotantomäärän ja asiakastyytyväisyyden kannalta on tärkeää, että laitos on varmatoiminen. Perustamiskustannuksissa ei näin ollen kannata säästää toimintavarmuuden kustannuksella.
Lämpöyrittäjät tuottavat lämpöä paikallisesti yleensä kotimaisilla polttoaineilla. Lämpöyrittäjäkohteet ovat useimmiten pienehköjä lämpölaitoksia. Tässä työssä esimerkkilaskelmat on tehty huipputeholtaan 150 kilowatin ja yhden megawatin lämpölaitoksista. 150 kilowatin laitoksella tarkasteltiin pienen kohteen mielekkyyttä yrittäjäkohteeksi, mutta se osoittautui liian pieneksi. Yhden megawatin laitos on tyypillinen lämpöyrittäjäkohde. Huipputeholtaan yhden megawatin laitoksesta tehtiin laskelma kolmella eri konseptilla. Ensimmäisessä vaihtoehdossa oli 500 kW kiinteän polttoaineen kattila ja samankokoinen öljyhuippukuormakattila. Toisessa vaihtoehdossa oli kaksi 500 kW:n kiinteän polttoaineen kattilaa ja kolmannessa vaihtoehdossa yksi yhden megawatin kiinteän polttoaineen kattila. Kaikilla kolmella mallilla huipputeholtaan yhden megawatin laitoksen energiantuotantokustannus pysyi kilpailukykyisellä tasolla.
Tässä työssä oleellisimmiksi kannattavuustekijöiksi osoittautuivat riittävä lämmöntuotantomäärä, yrittäjän ammattitaito sekä hyvälaatuinen ja laitokseen sopiva polttoaine. Riittävän tuotantomäärän ja asiakastyytyväisyyden kannalta on tärkeää, että laitos on varmatoiminen. Perustamiskustannuksissa ei näin ollen kannata säästää toimintavarmuuden kustannuksella.