Verkkopankkitunnukset yleisen edunvalvonnan päämiehen käytössä : Hyödyt ja haitat

Abstract

Yleisessä edunvalvonnassa olevalla henkilöllä eli päämiehellä voi olla verkkopankkitunnukset, joiden myöntämiseksi pankki pääsääntöisesti vaatii edunvalvojan suostumuksen. Holhoustoimilain (HolTL, 442/1999) 31 §:n 2 momentissa säännellään, että edunvalvojan tulee ilmoittaa pankille kuka tai ketkä voivat nostaa päämiehen tilillä olevia varoja. Samaa lainkohtaa sovelletaan myös muutoin päämiehen tilien käyttämiseen.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ja selvittää mitä hyötyä ja haittaa voi seurata, jos yleisen edunvalvonnan päämiehen käytössä ovat verkkopankkitunnukset. Hyötyjä ja haittoja selvitettiin haastattelemalla kuutta yleisessä edunvalvonnassa työskentelevää henkilöä. Lisäksi tarkoituksena oli laadullista tutkimusosuutta pohjustaen selvittää verkkopankkitunnuksia koskevaa oikeudellista sääntelyä.

Tärkeimpinä lähteinä aiheen selvittämiseksi käytettiin säädösten lisäksi lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta ja muita oikeuslähteitä, kuten lausuntoja ja asiantuntijakirjoituksia. Lähteinä huomioitiin myös ajankohtaiset artikkelit ja aikaisemmat edunvalvontaa ja verkkopankkitoimintaa koskevat tutkimukset.

Opinnäytetyössä käsitellään ensin yleistä edunvalvontaa, sen organisaatiota ja keskeisimpiä käsitteitä. Lisäksi päämiehen oikeudellista asemaa eli perusoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta käsitellään lyhyesti. Opinnäytetyön kolmannessa pääluvussa selvitetään verkkopankkitunnuksiin liittyvää oikeudellista sääntelyä ja tärkeimpiä käsitteitä. Tämän jälkeen analysoidaan verkkopankkitunnusten hyötyjä ja haittoja tutkimusaineiston perusteella.

Tutkimuksen tuloksina voidaan tiivistetysti esittää, että päämiehen kannalta verkkopankkitunnuksista voi olla monia hyötyjä, kuten taloudellisten asioiden hoitamisen opettelu, sähköisten palveluiden käyttäminen internetissä ja siten yhteiskunnassa mukana pysyminen. Toisaalta tunnuksien käytöstä voi seurata monia haittoja: velkaantumista, väärinkäytöksiä ja päämiehen taloudellisen tilanteen vaarantumista. Verkkopankkitunnuksia ja niiden myöntämistä koskevan oikeudellisen sääntelyn osalta voidaan todeta, että sääntely voisi olla tarkempaa ja pankkien perustelut kieltäytyä tunnusten myöntämisestä tulisi olla selkeämmät ja ylipäätään asiakkaiden tiedossa.

A person under guardianship can possess Internet bank domains. The bank generally requires consent for the domains from the public guardian of the principal. The Guardianship Services Act regulates the use of the principal’s bank accounts. Pursuant to section 31 of the Act, the guardian shall notify the credit institution, with which the ward has an account, as to who has the right to withdraw funds from the account

The purpose of this thesis was to study and figure out what benefits and disadvantages may appear if a person under guardianship has Internet bank domains. The empiric part of this study consists of an interview survey. Five public guardians and one guardianship secretary from two public legal aid offices were interviewed for the qualitative research. To preface the empiric part of this study, the juridical regulations of Internet bank domains were also discussed.

The main sources in this bachelor’s thesis were acts and legislative history such as government bills. Legal literature and other legal sources were also used: e.g. reports of the Ministry of Justice and the Instruction and Development Unit of the Civil Registry as well as specialist articles. The material from the Parliamentary Ombudsman was also used as a source. The Ombudsman’s legality control has an impact on applying the Guardianship Services Act.

The study showed that having Internet bank domains could result in many benefits such as an opportunity for the principal to take care of his own financial affairs. The use of electronic services may also help the principal stay involved in the society. On the other hand, the disadvantages might be significant. The use of the Internet bank domains might contribute the principal to getting into debt or otherwise making the principal’s financial situation worse. Malpractice of funds of the principal by a third party might also occur.

The legislation on granting and using the Internet bank domains could be more specific. The bankers’ reasoning for declining to grant the domains should be more distinct and accessible to customers.