Punnitustietojen keruu ja tuotannon seuranta emolehmätarkkailutiloilla
Saari, Eija (2014)
Saari, Eija
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404043871
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404043871
Tiivistelmä
Punnitustietoja tarvitaan liharotuisten eläinten jalostusindeksien laskentaan. Indeksit kuvaavat eläimen jälkeläisten keskimääräistä perinnöllistä tasoa ja niiden avulla valitaan eläimiä siitokseen. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka aktiivisesti emolehmätarkkailutiloilla kerätään eläinten punnitustietoja, kuinka tuotannon seuranta tiloilla tapahtuu, ja millaisena vastaajat näkevät oman karjan kehittämiskohteet. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselytutkimuksella, joka lähetettiin Faban asiakasrekisterissä oleville emolehmätarkkailutiloille. Kyselyyn vastasi 34,1 % tarkkailutiloista. 66,1 % vastaajista oli aloittanut emolehmätuotannon 2000-luvulla. Kolmannes vastanneiden tiloista oli kooltaan 20–39 emolehmän tiloja. Emolehmien suosituimmat päärodut tiloilla olivat hereford 27,5 % ja charolais 22,9 %. Kyselyyn vastanneista tiloista 54,1 % käytti astutussonnia emolehmien tiineytykseen. Astutusta ja siemennystä käyttävien tilojen osuus oli 32,1 %. Alkionsiirtoja tehtiin 10,1 %:lla karjoista.
89,9 % tiloista punnitsi syntymäpainon kaikilta vasikoilta ja 84,4 % vieroituspainon. Tiloilta, joilta meni eläimiä alle vuoden ikäisenä myyntiin, 15,7 % vastaajista sai kasvattajalta aina tiedon eläimen vuodenpainosta. Suurin syy siihen, miksi punnituksia jäi tiloilla tekemättä, oli, että se koettiin hankalaksi järjestää. Toiseksi suurimpana syynä olivat vastaajien ilmoittamat muut syyt ja kolmantena eläimen erilainen tuotantorytmi. 66,1 % vastaajista piti kirjaa kiimoista ja astutuksista. Tiineystarkastuksia tehtiin vuosittain 39,4 %:lla tiloista. Vastaajan tuotantokokemus ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi muistiinpanojen ja tiineystarkastuksen tekemiseen. Keinosiemennystä käyttävät tilat tekivät tiineystarkastuksia enemmän kuin astutussonnia käyttävät tilat (p=0,038). Säännöllisen emolehmien kuntoluokituksen teki 41,3 % vastaajista ja emolehmät punnittiin 9,2 %:lla tiloista. Vastaajat pitivät oman karjan tärkeimpänä kehittämisen kohteena emoaineksen jalostamista. Pihvivasikoiden tuottajat tavoittelivat vieroituspainojen nostoa, ja pihvivasikoiden teuraskasvattajat sekä charolaiskasvattajat pienempää vasikkakuolleisuutta omassa karjassaan.
89,9 % tiloista punnitsi syntymäpainon kaikilta vasikoilta ja 84,4 % vieroituspainon. Tiloilta, joilta meni eläimiä alle vuoden ikäisenä myyntiin, 15,7 % vastaajista sai kasvattajalta aina tiedon eläimen vuodenpainosta. Suurin syy siihen, miksi punnituksia jäi tiloilla tekemättä, oli, että se koettiin hankalaksi järjestää. Toiseksi suurimpana syynä olivat vastaajien ilmoittamat muut syyt ja kolmantena eläimen erilainen tuotantorytmi. 66,1 % vastaajista piti kirjaa kiimoista ja astutuksista. Tiineystarkastuksia tehtiin vuosittain 39,4 %:lla tiloista. Vastaajan tuotantokokemus ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi muistiinpanojen ja tiineystarkastuksen tekemiseen. Keinosiemennystä käyttävät tilat tekivät tiineystarkastuksia enemmän kuin astutussonnia käyttävät tilat (p=0,038). Säännöllisen emolehmien kuntoluokituksen teki 41,3 % vastaajista ja emolehmät punnittiin 9,2 %:lla tiloista. Vastaajat pitivät oman karjan tärkeimpänä kehittämisen kohteena emoaineksen jalostamista. Pihvivasikoiden tuottajat tavoittelivat vieroituspainojen nostoa, ja pihvivasikoiden teuraskasvattajat sekä charolaiskasvattajat pienempää vasikkakuolleisuutta omassa karjassaan.