Punnitustietojen keruu ja tuotannon seuranta emolehmätarkkailutiloilla

Abstract

Punnitustietoja tarvitaan liharotuisten eläinten jalostusindeksien laskentaan. Indeksit kuvaavat eläimen jälkeläisten keskimääräistä perinnöllistä tasoa ja niiden avulla valitaan eläimiä siitokseen. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka aktiivisesti emolehmätarkkailutiloilla kerätään eläinten punnitustietoja, kuinka tuotannon seuranta tiloilla tapahtuu, ja millaisena vastaajat näkevät oman karjan kehittämiskohteet. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselytutkimuksella, joka lähetettiin Faban asiakasrekisterissä oleville emolehmätarkkailutiloille. Kyselyyn vastasi 34,1 % tarkkailutiloista. 66,1 % vastaajista oli aloittanut emolehmätuotannon 2000-luvulla. Kolmannes vastanneiden tiloista oli kooltaan 20–39 emolehmän tiloja. Emolehmien suosituimmat päärodut tiloilla olivat hereford 27,5 % ja charolais 22,9 %. Kyselyyn vastanneista tiloista 54,1 % käytti astutussonnia emolehmien tiineytykseen. Astutusta ja siemennystä käyttävien tilojen osuus oli 32,1 %. Alkionsiirtoja tehtiin 10,1 %:lla karjoista.

89,9 % tiloista punnitsi syntymäpainon kaikilta vasikoilta ja 84,4 % vieroituspainon. Tiloilta, joilta meni eläimiä alle vuoden ikäisenä myyntiin, 15,7 % vastaajista sai kasvattajalta aina tiedon eläimen vuodenpainosta. Suurin syy siihen, miksi punnituksia jäi tiloilla tekemättä, oli, että se koettiin hankalaksi järjestää. Toiseksi suurimpana syynä olivat vastaajien ilmoittamat muut syyt ja kolmantena eläimen erilainen tuotantorytmi. 66,1 % vastaajista piti kirjaa kiimoista ja astutuksista. Tiineystarkastuksia tehtiin vuosittain 39,4 %:lla tiloista. Vastaajan tuotantokokemus ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi muistiinpanojen ja tiineystarkastuksen tekemiseen. Keinosiemennystä käyttävät tilat tekivät tiineystarkastuksia enemmän kuin astutussonnia käyttävät tilat (p=0,038). Säännöllisen emolehmien kuntoluokituksen teki 41,3 % vastaajista ja emolehmät punnittiin 9,2 %:lla tiloista. Vastaajat pitivät oman karjan tärkeimpänä kehittämisen kohteena emoaineksen jalostamista. Pihvivasikoiden tuottajat tavoittelivat vieroituspainojen nostoa, ja pihvivasikoiden teuraskasvattajat sekä charolaiskasvattajat pienempää vasikkakuolleisuutta omassa karjassaan.

Recording the weights of live animal is needed to calculate the genetic evaluation of beef cattle. The genetic evaluations describe the genetic value of the animals and are used when selecting breeding animals. The aim of this study was to investigate how extensively the weights are measured on beef cattle farms. The aim of this study was also to find out how actively the farmers are monitoring production and what their most important goals are when developing cattle. Research data was collected using an electronic survey of the farmers involved in Faba's beef cattle recording scheme. The survey's response rate was 34.1-%. 66.1-% of respondents had begun their beef cattle production in the 2000's. Respondents had mainly farms with 20–39 cows. The most common beef breeds were Hereford (27.5-% of the farms) and Charolais (22.9-%). 54.1-% of respondents used only a farm bull for insemination. Both the farm bull and artificial insemination were used on 32.1-% of the farms. Embryo transfer was used on 10.1-% of the farms.

The birth weight of all animals was measured by 89.9-% of respondents and the weaning weight of all animals by 84.4-%. If the animal was sold to another farm before recording the yearling weight at the birth farm this data was not usually known on the birth farm. The main reason why the animal's weights were not measured was that it was considered difficult to arrange. This was followed by undefined reasons and the different production rhythm of the animals. 66.1-% of respondents made a note of heats and services and 39.4-% of farmers checked the animal’s gestations. The respondent's experience had no statistically significant effect on making notes of heats and services or checking gestations. The farmers that used artificial insemination checked pregnancies more often than farmers who used a bull (p=0,038). 41.3-% of respondents evaluated the body condition score of the cows yearly and 9.2-% of respondents weighed the cows annually. Respondents considered the improvement of the cow’s genetic rate merit the most important goal in developing their cattle. Farmers specialized in beef calf production desired to raise the weaning weight and Charolais producers wanted to decrease calf mortality.