Terveydenhuollon ammattihenkilöiden muistisairauksien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen toteamiseen liittyvä osaaminen : MEVA-hankkeen osaamiskyselyn raportti
Vettenterä, Elina; Järvinen, Eila (2014)
Vettenterä, Elina
Järvinen, Eila
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404104142
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404104142
Tiivistelmä
Muistisairauksien ennaltaehkäisyn ja varhaisen toteamisen edistäminen Pirkanmaalla –hankkeen (MEVA) tavoitteena on vähentää eteneviä muistisairauksia Pirkanmaan alueella ja luoda pysyviä toimintakäytäntöjä perusterveydenhuoltoon ja työterveyshuollon toimipisteisiin muistisairauksien ennaltaehkäisemiseksi. Tämä tutkimus oli Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:n toimeksianto, jonka tarkoitus oli analysoida ja raportoida terveydenhuollon ammattihenkilöille teetetyn osaamiskyselyn tulokset. Kahdella tutkimuskysymyksellä kartoitettiin terveydenhuollon ammattihenkilöiden subjektiivista kokemusta siitä, millaista osaamista heillä on muistisairauksien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tunnistamiseen liittyen. Kyselyn tulosten pohjalta Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:n tavoitteena on kehittää muistisairauksien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen toteamiseen liittyvää koulutusta ja sen sisältöä.
Tutkimus oli kvantitatiivinen ja sen aineisto (N=213) oli kerätty strukturoidulla kyselylomakkeella. Taustatietojen lisäksi kyselylomakkeella oli Likert-asteikolla 36 varsinaista tutkimuskysymystä ja seitsemän avointa kysymystä. Tutkimuskysymykset jaettiin kolmeen aihepiiriin: yleistieto, ennaltaehkäisy ja varhainen tunnistaminen, ja tulokset analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Avoimet kysymykset analysoitiin kvantitatiivisesti sisällön erittelyn avulla. Tutkimuksen otos oli sattumanvarainen.
Tutkimuskyselyyn vastanneista 70 % oli yli 40-vuotiaita ja heillä oli pitkä työkokemus. Muistisairauksien yleistietoon ja varhaiseen tunnistamiseen liittyvä subjektiivisesti arvioitu osaaminen koettiin olevan tyydyttävällä tasolla. Ennaltaehkäisyyn liittyvä osaamisen koettiin olevan hyvällä tasolla. Elintapatekijöihin ja muistiin liittyvien asioiden puheeksi oton osaamisen yli puolet vastaajista arvioi välttäväksi tai tyydyttäväksi. Elintapaohjauksen haasteiksi koettiin asiakkaan valmiudet, aikaresurssi ja toimintakäytännöt.
Osaamiskyselyn tulokset vahvistavat, että koulutustarve on olemassa ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden taitoa sekä elintapaohjaukseen että riskitekijöiden ja muistioireiden puheeksi ottoon pitää vahvistaa. Motivoivan haastattelun omaksuminen päivittäiseen vastaanottotyöhön olisi suotavaa. Jatkotutkimuksella voisi selvittää motivoivan haastattelun ja riskitestin käytön vaikutusta puheeksi ottamiseen ja potilaan motivointiin.
Tutkimus oli kvantitatiivinen ja sen aineisto (N=213) oli kerätty strukturoidulla kyselylomakkeella. Taustatietojen lisäksi kyselylomakkeella oli Likert-asteikolla 36 varsinaista tutkimuskysymystä ja seitsemän avointa kysymystä. Tutkimuskysymykset jaettiin kolmeen aihepiiriin: yleistieto, ennaltaehkäisy ja varhainen tunnistaminen, ja tulokset analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Avoimet kysymykset analysoitiin kvantitatiivisesti sisällön erittelyn avulla. Tutkimuksen otos oli sattumanvarainen.
Tutkimuskyselyyn vastanneista 70 % oli yli 40-vuotiaita ja heillä oli pitkä työkokemus. Muistisairauksien yleistietoon ja varhaiseen tunnistamiseen liittyvä subjektiivisesti arvioitu osaaminen koettiin olevan tyydyttävällä tasolla. Ennaltaehkäisyyn liittyvä osaamisen koettiin olevan hyvällä tasolla. Elintapatekijöihin ja muistiin liittyvien asioiden puheeksi oton osaamisen yli puolet vastaajista arvioi välttäväksi tai tyydyttäväksi. Elintapaohjauksen haasteiksi koettiin asiakkaan valmiudet, aikaresurssi ja toimintakäytännöt.
Osaamiskyselyn tulokset vahvistavat, että koulutustarve on olemassa ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden taitoa sekä elintapaohjaukseen että riskitekijöiden ja muistioireiden puheeksi ottoon pitää vahvistaa. Motivoivan haastattelun omaksuminen päivittäiseen vastaanottotyöhön olisi suotavaa. Jatkotutkimuksella voisi selvittää motivoivan haastattelun ja riskitestin käytön vaikutusta puheeksi ottamiseen ja potilaan motivointiin.