Vuorovaikutuskeinot muistisairaan ihmisen kanssa

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli tutkia vuorovaikutuskeinoja muistisairaiden ihmisten kanssa Viitakodit ry:lla ja laatia vuorovaikutusta tukeva periaatteellinen ohjeistus Viitakodille. Kyseessä oli toiminnallinen opinnäytetyö. Vuorovaikutustapahtuma on kaikessa hoito- ja ihmissuhdetyössä keskeinen toimintaa edistävä tai toisaalta sitä vaikeuttava tekijä. Tieto vuorovaikutukseen vaikuttavista tekijöistä ja kanssakäymisen lainmukaisuuksista edistää toimivan auttamissuhteen syntymistä ja sen kehittämistä dementoituneiden ihmisten parissa työskenneltäessä. Tieto vuorovaikutuksen eri tekijöistä helpottaa myös työntekijän jaksamista. (Laaksonen ym. 2002, 6.)

Tutustuminen eri muistisairauksiin ja niiden aiheuttamiin muutoksiin vuorovaikutuksessa yhdistettynä sosiokulttuuriseen innostamiseen vanhustyössä antoivat lähtökohdat toimintatuokioiden ja ryhmähaastattelun suunnitellulle, joiden pohjalta laadittiin vuorovaikutusta tukeva periaatteellinen ohjeistus. Toimintatuokiot jaettiin kolmeen osaan: musiikki, liikunta ja muistelu. Ryhmähaastattelu toteutettiin vapaamuotoisena keskusteluna, jota johdateltiin kuuden pääkysymyksen ja 1-3 sivukysymyksen avulla. Toimintatuokioiden tulokset keskittyivät improvisoinnin merkitykseen vuorovaikutuksen aktivoinnin kannalta. Ryhmähaastattelu antoi kuvaa henkilökunnan tietotaidosta, asenteista ja haasteista vuorovaikutukseen liittyen. Laadittua ohjeistusta ja tutkimustuloksia voidaan käyttää edistämään hoitajien ja muistisairaiden välistä vuorovaikutusta.

The purpose of the thesis was to examine ways of interaction with people who have a memory disease at Viitakoti ry and create theoretical instructions that would support the ways of interaction for Viitakoti. The thesis was functional. The interaction situation is either a central supportive or also a hindering factor in all kinds of social and health care work or in human relationships. The knowledge of the factors affecting our interaction and of the related regularities increases the possibility of creating a working relationship between the care professional and the person who needs to be helped. It also helps in developing work with demented people. The knowledge about interaction also helps the professionals to cope with their jobs. Learning to know certain memory diseases and the changes they cause in interaction and connecting this learning to the socio-cultural perspective of enthusiasm in elderly care gave the basis for planning activity sessions and a group interview. This also gave the basis for drafting the instructions for interaction. The activity sessions were divided into three parts: music, exercise and recollection. The group interview for nurses was carried out by using six main questions all of which had one to three side questions. The results from the activity sessions were mainly related to the impact of improvisation on the activation of interaction. The group interview gave information about the nurses’ competence, attitudes and challenges related to their job with demented people. The designed instructions and study results can be used to improve the interaction between nurses and demented people.