Leikkaukseen menevän lapsipotilaan ja vanhempien ohjaaminen
Urponen, Linda; Vihermaa, Janina (2007)
Urponen, Linda
Vihermaa, Janina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2007
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200809263287
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200809263287
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten Satakunnan keskussairaalan osasto A2:den hoitohenkilökunta ohjaa 0-6 vuotiaan lapsipotilaan vanhempia lapsen tullessa leikkaukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla osaston hoitohenkilökunta pystyy kehittämään ohjausta asiakkaiden tarpeita vastaaviksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli myös tuottaa osastolle ja vanhempien käyttöön ohjekirjanen koskien lapsen leikkausta. Opinnäytetyö suoritettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin 0-6 -vuotiaiden lasten vanhemmille jaettavan kyselylomakkeen avulla Satakunnan keskussairaalan lastenkirurgian osastolla A2, 28.5-30.9.2007 välisenä aikana. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 16 kappaletta, joista 12 palautui täytettynä. Vastausprosentti oli 75 %. Kyselylomake sisälsi strukturoituja, sekä avoimia kysymyksiä. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällön analyysin, sekä tilastonkäsittelyohjelmien avulla.Tutkimustulosten perusteella ilmeni, että preoperatiivisen ohjekirjeen sai kotiin vain kolmasosa vastaajista. Sen tietosisältöä ei koettu täysin riittäväksi ja parannuksia kaivattiin lapsen sairaalahoitoon valmistamiseen, sekä suositeltujen menettelytapojen perusteluihin liittyen. Kirjeen ulkoasuun ja ymmärrettävyyteen oltiin tyytyväisiä. Tietoa vanhemmat saivat pääosin suullisesti, kirjallisen ja audiovisuaalisen ohjauksen jäädessä vähemmälle. Lisää tietoa ja selkeyttä olisi kaivattu erityisesti lapsen lääkitykseen, leikkausvalmisteluihin, nukutukseen, puudutukseen, anestesiaan liittyviin komplikaatioihin, sekä leikkauksen riskitekijöihin liittyen. Leikkauksen jälkeisestä hoidosta saatiin riittävästi tietoa suullisesti, mutta ei kirjallisesti. Lisäinformaatiota vanhemmat olisivat halunneet lapsen kivusta ja sen hoidosta, kipulääkkeiden sivuvaikutuksista, sekä mahdollisesta haavatulehduksesta ja ompeleiden poistosta. Ohjaustilanteeseen sairaalassa oltiin pääosin tyytyväisiä. Jonkin verran puutteita oli ohjauksen ajoituksessa ja siihen käytetyssä ajassa, sekä ohjaustilojen asianmukaisuudessa. Vanhemmat kokivat myös, etteivät he saaneet riittävästi tietoa tahoista mihin ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä hoitohenkilökunnan antamaa ohjausta leikkaukseen tulevien lasten ja heidän vanhempiensa kohdalla. Tutkimuksen tulosten perusteella tuotimme osastolle ja vanhempien käyttöön kirjallisen ohjekirjasen tukemaan hoitohenkilökunnan ohjausta.