KLORIDIVAPAAN IONINESTEEN UUSIOKÄYTÖN MAHDOLLISUUDET
Oksa, Andri (2014)
Oksa, Andri
Centria ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404104119
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404104119
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Forest refine -projektissa käytettyjen ioninesteiden uusiokäytön mahdollisuutta. Tämä toimi osana kansainvälistä projektia, jonka tarkoitus on mahdollistaa kestävän teollisuuden luomista ja löytää korvaava energialähde.
Työ toteutettiin toistamalla ioninesteen käyttöprosessi ja puhdistamalla näytteet vedestä tyhjiöhaihduttimella. Tarkastelu keskittyi seuraamaan ioninesteen määrän muutoksia uusiokäytettäessä sekä biomassan massan muutosta käyttökertojen mukaan. Biomassana toimi märkä kuituliete. Tuotteista otettiin myös IR-spektroskoopilla näytteet, joilla tarkasteltiin ioninesteiden rakenteen muutoksia ajojen välillä.
Työ osoittaa, että käytettyjen ioninesteiden uusiokäyttö tässä tutkimuksessa käytetyillä menetelmillä ei ole kannattavaa. Se ei kuitenkaan poissulje parempaa tulosta jollain toisella menetelmällä. Tyhjiöhaihdutuksen jälkeen ioninesteen määrät laskivat rajusti ja näytteisiin muodostui kiintoainetta, jonka koostumusta ei pystytty selvittämään. Kiintoaineista otettiin IR-spektroskoopilla näytteet, joita verrattiin sekä ioninesteeseen että puhdistettuun ioninesteeseen.
Työ toteutettiin toistamalla ioninesteen käyttöprosessi ja puhdistamalla näytteet vedestä tyhjiöhaihduttimella. Tarkastelu keskittyi seuraamaan ioninesteen määrän muutoksia uusiokäytettäessä sekä biomassan massan muutosta käyttökertojen mukaan. Biomassana toimi märkä kuituliete. Tuotteista otettiin myös IR-spektroskoopilla näytteet, joilla tarkasteltiin ioninesteiden rakenteen muutoksia ajojen välillä.
Työ osoittaa, että käytettyjen ioninesteiden uusiokäyttö tässä tutkimuksessa käytetyillä menetelmillä ei ole kannattavaa. Se ei kuitenkaan poissulje parempaa tulosta jollain toisella menetelmällä. Tyhjiöhaihdutuksen jälkeen ioninesteen määrät laskivat rajusti ja näytteisiin muodostui kiintoainetta, jonka koostumusta ei pystytty selvittämään. Kiintoaineista otettiin IR-spektroskoopilla näytteet, joita verrattiin sekä ioninesteeseen että puhdistettuun ioninesteeseen.